Pop-up-Sarjakuvakeskus arktisessa Murmanskissa

Teksti: Noora Vuorelainen
Kuvat: Aino Sutinen, Sari Pöyhönen, Vilma Ruokoski (Pietarin-pääkonsulaatin Murmanskin toimipiste), Noora Vuorelainen

Polarcon on tänä vuonna neljättä kertaa järjestetty fantasiaan, teknologiaan ja elokuviin keskittyvä festivaali pohjoisen napapiirin kaupungissa Murmanskissa, Venäjällä. Sarjakuvaseuran delegaatio (sarjakuvataiteilija Aino Sutinen, sarjakuvaopettaja ja –taiteilija Petri Koikkalainen sekä tuottaja Noora Vuorelainen) kävi paikan päällä edustamassa ja esittelemässä suomalaista sarjakuvaa. Reissu onnistui yli odotusten.  

panoraama1 mur

panoarama1

Pietarista löytyy Boomfest-festivaali ja sarjakuvakirjasto

Matkamme alkoi Pietarista, jossa kävimme vierailulla paikallisessa sarjakuvakirjastossa ja tapasimme pietarilaisen Boomfest-srjakuvafestivaalin johtajan Dmitri Jakovlevin sekä sarjakuvataiteilija Masha Bogatovan. Kirjastossa oli parhaillaan käynnissä näyttelyripustus liittyen seuraavana viikonloppuna järjestettävään Boomfestiin, jonka tällä kertaa missasimme koska matkamme jatkui pohjoiseen Murmanskiin.

pietarin sarjakuvakirjasto

Pietarin sarjakuvakirjasto löytyy katuosoitteesta 7. Siellä on paljon erikielisiä sarjakuvia. Krasnoarmeiskaja 30. Syyskuisesta Boomfestistä löytyy tietoa os. boomfest.ru. 

Sarjakuvakirjastolta lähdimme Suomen Pietarin instituuttiin katsomaan Maša Bogatovan sarjakuvanäyttelyä Helsinki, Mon Amour. Masha kertoi kokeneensa parin vuoden takaisen Helsingin visiittinsä niin säväyttäväksi, että teki aiheesta matkasarjakuvan.

masha bogatova sarjakuvakeskus

Käännös venäjästä ja tekstaus: Aino Sutinen

diana daria komleva litvinova

Daria Komleva-Litvinovan sarjakuva "Diana" voitti Boomfestin Grand Prix -palkinnon ja se julkaistaan myös Sarjainfo-lehden numerossa 3/2017 suomeksi. Lehdessä on myös Maša Bogatovan haastattelu ja juttu Boomfestistä.

Luentoja ja työpajoja sarjakuvataiteeesta ja sen soveltavasta käytöstä

Seuraavana päivänä lensimme aikaisin Murmanskiin, jossa meillä oli Aino Sutisen luento suomalaisesta sarjakuvasta Murmanskin kaupunginkirjastolla. Luennolle oli kutsuttu parikymmentä paikallista nuorta taideopiskelijaa. Kirjasto oli ottanut luennon ohjelmaansa osana populaarikulttuurin ilmiöitä esittelevää sarjaa. 
 ainoluento

murmansk kerrostalo

Kirjastolta riensimme Suomen Pietarin pääkonsulaatin Murmanskin toimipisteeseen, jossa alkamassa olleen Suomi-klubin teemana oli suomalainen sarjakuva. Ohjelmassa oli Ainon luento suomalaisesta sarjakuvasta sekä työpaja matkasarjakuvien teosta. Konsulaatti järjestää joka kuukausi Suomi-klubin, jossa käsitellään erilaisia Suomeen liittyviä aiheita. Klubilla käy yleensä 10–20 Suomesta kiinnostunutta ja suomea mahdollisesti osaavaa ihmistä. Tällä kertaa paikalla oli n. 15 henkeä ja vastaanotto oli innostunut. Klubilaiset tarttuivat kyniin reippaasti ja tuloksena syntyi hienoja matkakertomuksia, jotka sitten esiteltiin vuorollaan tulkin avustuksella. Ohjelma konsulaatilla sekä seuraavan päivän työpajat järjestettiin yhteistyössä konsulaatin viestintä- ja kulttuurikoordinaattori Sari Pöyhösen kanssa, ja hänen apunsa olikin korvaamatonta tällä reissulla. 

ruokoski aino murmansk1

mumi trolli

Perjantaina ohjelma alkoi Petri Koikkalaisen työpajalla sarjakuvan käytöstä työkaluna sosiaalityössä. Paikkana toimi Murmanskin arktinen valtionyliopisto (Murmansk Arctic State University), ja yleisönä oli sekä sosiaalityön että taiteen ja palvelumuotoilun opiskelijoita. Opiskelijat saivat hyviä ideoita tulevaan työhönsä ja nauttivat silminnähden itsekin sarjakuvien teosta. Pajan jälkeen joimme teet yliopiston väen kanssa ja toiveet yhteistyön jatkuvuudesta tulevaisuudessa olivat molemminpuolisia.

petri a

petri murmansk

Petri Koikkalaisen opiskelijoille suunnatun pajan teemana oli, että sarjakuvaa voi käyttää muun muassa kertomaan päihteiden ja huumeiden vaaroista.

Yliopistolta matka jatkui lasten- ja nuortenkirjastolle, jossa Petri piti sarjakuvan perusteista työpajan. Pajan oppilaat koostuivat näkö- ja kuulovammaisista lapsista, taidekoulun nuorista opiskelijoista, ja mukana oli pari aikuisempaakin taideharrastajaa. Tunnelma oli sydämellinen ja pajan lopuksi osallistujat jonottivat Petrin luo päästäkseen yhteiskuvaan. Myös pikamuotokuvia piirrettiin puolin ja toisin.

ruokoski petri murmansk

ruokoski petri murmansk2

ruokoski rumatkuvat

Petri myös piirsi halukkaista "rumia kuvia".

Paikkana lasten- ja nuortenkirjasto oli ihana. Kirjaston käyttäjät olivat toivoneet erillistä sarjakuville pyhitettyä huonetta, ja tämän olivat myös saaneet. Lapset olivat saaneet itse valita mitä kirjoja sarjakuvahuoneeseen tilataan. Valikoimaa olikin runsaasti, ja kirjat oli ryhmitelty ikäluokkien mukaan. Kirjaston työntekijä kertoi, että huoneeseen on tapana kokoontua porukalla lukemaan ja keskustelemaan sarjakuvista, nuoret keskenään ilman aikuisia. Samoissa tiloissa toimii myös nukketeatteri, jonka nukeilla tuottaja Noora olisi mielellään jäänyt leikkimään. 

murmanskin lastenkirjasto

Polarcon on maailman pohjoisin con

Matkan kohokohta eli Polarcon alkoi lauantaina. Yksipäiväisestä Comics Day –tapahtumasta alkunsa saanut Polarcon keräsi tänä vuonna n. 1000 kävijää, mikä on pienelle Murmanskille iso määrä. Festivaaliohjelman oli tarkoitus alkaa klo 14, mutta vain pari päivää ennen tapahtumaa paikallinen kuvernööri ilmoitti pitävänsä oman tapahtumansa samassa tilassa. Polarconin aloitusta jouduttiin siis siirtämään, ja ohjelma päästiin aloittamaan lopulta klo 17. Tämä ei kuitenkaan haitannut, vaan kaikki sovittu saatiin ainakin meidän osaltamme toteutettua.

meijanpisteavaus

Pop-up-Sarjakuvakeskuksen ohjelmaan kuului myyntipöytä jossa möimme pientä otantaa suomalaisesta sarjakuvasta, suomalaisten tekijöiden sanatonta sarjakuvaa sisältävä MUTE-näyttely, Ainon luento suomalaisesta sarjakuvasta sekä masterclass-pajat paikallisille taiteilijoille, ja Petrin non-stop työpajat kaikille halukkaille. 

meijanstandi

Yleisö oli kaikenikäistä, enemmistö kuitenkin nuorisoa. Monilla näkyi hienoja pukuja ja bongasimme myös joitakin tuttuja hahmoja kävijöiden joukossa. Sunnuntaina järjestetty cosplay-kilpailu oli selvästi odotettu ohjelmanumero, salin yleisöstä ei löytynyt yhtään vapaata paikkaa kisan alettua. Conissa oli myyntipöytien lisäksi mm. pelattavana erilaisia lautapelejä, virtuaalipelejä sekä jatkuvassa käytössä ollut tanssipeli.

gandalftms

Meidän osallistumisemme oli kuuleman mukaan eräs festivaalin kohokohta ja saimme ohjelmastamme pelkkää hyvää palautetta. Mieltä lämmitti myös nähdä tuttuja kasvoja edellisen päivän pajoista osallistumassa uudestaan. Yleisesti ottaen koko reissulla meidät otettiin vastaan todella lämpimästi joka paikassa. 

petrin paja murmansk popup sarjakuvakeskus

Petrin pajat olivat läpi viikonlopun täynnä nuoria. Niissä opittiin sarjakuvailmaisun perusteita.

IMG 4334

Ainon masterclass-pajat oli suunnattu paikallisille nuorille sarjakuvataiteilijoille. Ensimmäisessä pajassa tehtiin sarjakuvia mielipiteistä. Kuinka vaikuttaa sarjakuvalla? Tämä sarjakuva kertoo erilaisista tunnetiloista.

IMG 4330

Tämä humoristinen sarjakuva kertoo tiimityöstä ja omista epävarmuuksista.

IMG 4348

Saman tekijän strippi munasta, joka tuntee jonkin kiehuvan sisällään. 

omaelamakerrallinen sarjakuva tyopaja

Toisessa masterclass-pajassa tehtiin omaelämäkerrallista sarjakuvaa. Hän piirsi puistonpenkillä kuulemistaan viisauksista.

IMG 4355

Tässä tekijä muistelee lapsuuden noloa tilannetta ja on piirtänyt ihmiset ankoiksi.

murmansk paja

Kotimatkamme alkoi aamutuimaan klo 4.50 lennolla Pietariin. Samalla lennolla oli yksi Polarconin järjestäjistä, Ilja Sergejev, joka ystävällisesti kutsui meidät kotiinsa aamiaiselle. 

Polarconin tarina

Polarconin tarina sai alkuna yksipäiväisestä Comics Day-festivaalista, johon nuoret järjestäjät omakustanteisesti kutsuivat vieraaksi pietarilaisen sarjakuvakeräilijän ja -ekspertin, Ilja Sergejevin. Sergejev oli vaikuttunut kokemastaan ja ehdotti laajempaa yhteistyötä; isompaa festivaalia nimellä Polarfest. Sergejevin idea oli alunperinkin järjestää kaksi festivaalia Murmanskissa: Polarfest, ja tämän onnistuessa, Polarcon. Inspiraationa toimivat Pietarin suositut festivaalit: sarjakuviin keskittyvä Boomfest ja elokuvaan, scifiin ja tieteeseen keskittyvä Starcon. 

vrpeli

Ensimmäinen Polarfest oli menestys ja sai 300 kävijää. Tästä vakuuttuneina järjestettiin myös Polarcon samana syksynä, ja sinne saapuikin jo 500 vierasta. Polarfest ja Polarcon olivat ensimmäisinä vuosinaan hyvin samankaltaisia. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa festivaaleja on hieman eroteltu teemoiltaan: helmikuussa järjestetyssä Polarfestissä ei ollut tänä vuonna ollenkaan cosplay-kilpailua, vaan festivaali keskittyi kuvitukseen, sarjakuviin ja taiteilijoihin. Sillä oli myös monta eri tapahtumapaikkaa. Polarconissa taas eräs vetonaula oli juurikin cosplay-asukilpailu. Lisäksi Polarcon keskittyy elokuviin ja teknologiaan. Sarjakuvat ja niiden tekijät ovat kuitenkin läsnä myös Polarconissa. 

polarconpelaamista

Ilja Sergejev keräilee neuvostoaikaista sarjakuvaa ja kiertää maailmalla luennoimassa aiheesta. Hän vetää myös elokuvataidetta ja vaihtoehtoisia elokuvajulisteita esittelevää galleriaa Pietarissa. Venäläinen sarjakuva oli Sergejevin mukaan voimissaan Neuvostoaikoina, vaikka sitä ei nykyään kovin hyvin tunnetakaan. Erityisesti 80-luvun lopussa ja 90-luvulla Neuvostoliitossa ja Venäjällä tehtiin paljon erilaisia sarjakuvia. 

Aihepiiriä ei tunneta vielä hyvin, mutta uusia sarjakuvalöydöksiä eri neuvostomaista tapahtuu viikottain. Sergejevin mukaan nyky-Venäjällä on kuitenkin menossa ”sarjakuvabuumi”. Tyylit ovat saaneet vaikutteita muista maista, ja Sergejev toivookin että venäläinen sarjakuva löytäisi jälleen oman omintakeisen tyylinsä ja kielensä, kuten 80- ja 90-luvuilla. 

panoraama mur

LINKKEJÄ:

Suomen Pietarin-konsulaatin Murmanskin toimipisteen valokuva-albumi

Juttua ja kuvia Murmanskin arktisen yliopiston työpajasta (venäjäksi) 

Ja lastenkirjaston tapahtumasta kirjaston sivuilla.

Polarconin valokuva-albumi 1
Polarconin valokuva-albumi 2
Polarconin valokuva-albumi 33

Festivaalitaiteilija Hanneriina Moisseinen: "Flirtti toisten taiteenmuotojen suuntaan vain vahvistaa sarjakuvan identiteettiä ja voimaa"

Teksti ja valokuvat galleriasta: Aino Sutinen

Hanneriina Moisseinen (s. 1978 Joensuussa) on Helsingissä asuva ja työskentelevä sarjakuvataiteilija ja taiteen maisteri. Moisseisen uusin sarjakuvateos Kannas (Kreegah Bundolo) käsittelee Karjalan evakuointia jatkosodan kesänä 1944 mieleltään järkkyneen rintamakarkurin, karjakon ja lehmien kautta. Kannas valittiin mm. vuoden 2016 parhaaksi kotimaiseksi sarjakuvakirjaksi Sarjainfo-lehden kriitikoiden äänestyksessä. 

Jututin Moisseista festivaalinäyttelyn viimeistelyn lomassa. Ihminen katsoo eläintä -näyttely Näkyyvys-galleriassa Sarjakuvakeskuksella Kalliossa on osa Helsingin sarjakuvafestivaaleja, jotka järjestetään 2.–3.9. Suvilahdessa.

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit3

Mitä ajattelit kun sinua pyydettiin festaritaiteilijaksi tekemään tapahtuman ilme? 

Ajattelin että tämä kuvasto voisi jotenkin liittyä Kannakseen. Mie en ole ikinä tehnyt silleen kuvituksia, en ole graafikko tai kuvittaja. Se oli jopa vaikean tuntuinen tehtävä! Kun minua pyydettiin tähän ja piti keksiä jotain, ja minulla oli samalla maisterin kirjallisen työn loppupaniikit päällä. Tuli kiire ja piti olla kuitenkin idiksiä.

Muotoilin lauseen jotenkin että ”jos puhutaan sodasta, niin miten se näyttäytyy yleensä populaarikulttuurissa tai sarjakuvissa”. Että kyllä niissä "Kiitos 1939–45" -paidoissa ja sarjakuvissa on se äijä, tai jonkinlainen suomalainen supersankari. Ensin piirsin kuvituksia joissa lukee "Kiitos 1939–45" ja on lehmän kuva. Näin myös netissä kauheita "Suomi-konepistooli on tour" -paitoja, ja piirsin sillekin vaihtoehdon jossa oli evakkomummeleita ja teksti ”Evakot on tour”. 

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit5

Kuitenkaan sarjisfestarien teemana ei ole tämä Suomi 100, joten kehittelin sitten jotain muuta. Mietin että SA-Kuva-arkistosta löytämäni kuvat lypsävistä sotilaista ovat kiinnostavia. Sellaisiahan ei yleensä näytetä, että sotilaat tekevät jotain naurettavia ”akkain töitä”. Siitä sitten kehittelin ja otin näyttelyn pääteemaksi tämän ”miten ihminen katsoo eläintä".

Miulla on tällä hetkellä jopa viisi näyttelyä, joten siinä on sumplimista. Imatran taidemuseossa on esimerkiksi karjakko Sheimekan elämää kuvaava näyttely. Yhdessä näyttelyssä on ollut myös videoperformanssi jossa nähdään Auvo siinä kohdassa Kannasta missä Auvo hortoilee hautausmaalla ja sillä sumenee päässä kokonaan. Tänne festarinäyttelyyn tuli esille sen sijaan animaatio.

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit8

Hanneriina Moisseisen animaatio "Syntymäpäivä" (2014) on nähtävissä galleriassa.

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit7

Millä tavalla luot sarjakuvan sivun?

Olen äärettömän hidas tekemään! Kannakseen meni neljä vuotta. Tuntuu, että minun täytyy päästä maailmaan kokonaan sisälle, että pääsen kertomaan tarinaa. Vuodesta 1944 täytyi ottaa paljon selvää, haluan tietää paljon visuaalisista yksityiskohdista ja sellaisista. Taustatutkimusta täytyy tehdä massiiviset määrät ja ensimmäinen talvi meni arkistossa lukiessa ja kuunnellessa evakkokertomuksia sekä valokuvia selatessa. 

Sitten kun pääsee siihen visuaaliseen maailmaan ja henkilöt tulevat tutuksi, osaa sitten kuvitella miten he toimivat ja reagoivat. Ihminen ei niin muutu, kyllähän ihmistä voi kuvata uskottavasti. Lehmäpiirustukseni taas olivat aluksi tosi huonoja, miun piti jopa viettää viikko Sotkamossa kyyttötilalla. Tutkin miten kyytöt toimivat laumassa ja mikä niitä liikuttaa. Siellä ottamani valokuvat auttoivat myös paljon. 

Kerro lyijykynätekniikastasi!

Minulle lyijykynä on ehkä tutuin väline. Ja tykkään siitä että esimerkiksi historiallisessa kertomuksessa lyijykynä on tavallaan totuudenmukainen luonnosmaisessaan. Tietohan muuttuu ajan kanssa, tulee uutta tietoa, uusia painotuksia, uusia teorioita joiden kautta asioita tulkitaan. Kun piirtää lyijykynällä, kuva saattaa muuttua paljonkin sen jälkeen kun se on tehty. Ja vanha jälki voi jäädä näkymään.

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit2

Yksi festariteemahan on sarjakuvan monet muodot, ja sinä olet työssäsi hyödyntänyt erilaisia taiteenmuotoja, kuten tekstiilitaidetta ja tuonut niitä sarjakuvan piiriin. 

Joo, siihen tämä näyttely myös nimenomaan! kytkeytyy! Tässä näyttelyssä on mukana animaatiovideo, Eero Grundströmin ääniteos Kannakseen, arkistovalokuvia, kuvituskuvia, originaaleja jne.

Sarjakuvan rajapinnat toisiin taiteenlajeihin kiinnostavat minua tosi paljon. Koen että sarjakuvahan ei menetä siinä mitään että on pientä flirttiä vaikkapa animaation, runouden, musiikin, installaation kanssa… koen että se pikemminkin vahvistaa sarjakuvan voimaa taiteenlajina. Se ei hävitä sarjakuvan identiteettiä, vaan pikemminkin vahvistaa sitä ja tutkii sitä mitä kaikkea sarjakuvan identiteetti voi olla. 

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit4

Tavallaan työni saattavat herättää kysymyksen että mitä sarjakuva on, mihin se raja vedetään. Minusta se onkin tärkeä kysymys, jonka voisi kysyä useamminkin! Muutenhan sarjakuva jumittuisi johonkin tiettyyn lokeroon josta se ei pääse ulos, ja se on minusta ahdistava ajatus. 

Minusta on ankeaa jos määritellään mikä on oikea tapa tehdä tiettyä taiteenlajia, vaikka sarjakuvaa. Se on jotenkin tosi 1800-lukulaista. Miksi sarjakuvalla pitäisi olla ahdas määritelmä? Monenkirjavuus on juuri kaikkein kiinnostavinta. 

hanneriina moisseinen sarjakuvafestivaalit1

HanneriinaMoisseinenFINChangingthepicture3of5

Hanneriina Moisseinen on mukana myös toisessa festivaalinäyttelyssä, oikeistopopulismia kommentoivassa Picture Politicsissa Stoassa. Hän kertoo työssään Joensuussa 90-luvulla tapahtuneesta äärioikeiston väkivallasta.

lakes festival hanneriina moisseinen

Moisseinen Lakes-festivaalilla Englannissa syksyllä 2016.

Hanneriina Moisseinen: Ihminen katsoo eläintä 29.8.–30.9., Näkyvyysgalleria, Porthaninkatu 9, 00530 Helsinki. Näyttelyn avajaiset pe 1.9. klo 17-20, tervetuloa! Näyttelyn esittelyteksti täällä.

Picture Politics – Sarjakuvalla oikeistopopulismia vastaan -näyttely Itäkeskuksen Stoassa 24.9. asti ja sarjakuvat luettavissa myös osoitteessa picturepolitics.eu.

Helsingin sarjakuvafestivaalit 2.–3.9. Suvilahdessa ja muilla tapahtumapaikoilla, sarjakuvafestivaalit.fi. 

Sarjakuvakeskuksen perjantaipajan uusi Magia-pienlehti ilmestyy sarjakuvafestivaaleille

Teksti: Saana Kaurala

Sarjakuvakeskuksen perjantaipajan kolmas pienlehti, Magia, käsittelee taikuutta seitsemän eri tekijän näkökulmasta. Lisämausteeksi tarinoihin on tuotu elokuvallisia elementtejä: miltäpä kuulostaa vaikkapa taianomainen Bollywood tai velhojen western? 
 
Vuodesta 2011 järjestetty perjantaipaja aloitti sarjakuva-antologioiden julkaisemisen pajalaisten voimin viime vuonna. Kaikkia tähän mennessä ilmestyneitä lehtiä on saatavilla Zine Festistä lauantaina 2. syyskuuta.
 

Friday Workshop ('perjantaipaja' in Finnish) is a casual free-for-all comic club that takes place every Friday (except public holidays) at the Comics Center in Helsinki (Porthaninkatu 9) at 2:30–6:00 PM.  

All of the three comics zines published by the workshop this far – also the newest issue called 'Magia'- include subtitles in English and are available at the Zine Fest event in Helsinki (Saturday  2nd of September 2017). 
 
 
Nayttokuva 2017 8 28 kello 18.18.17
 
Kannen kuvitus: Max Sarin
 

Lisää artikkeleita...