Teksti ja valokuvat: Aino Sutinen
Suomen sarjakuvaseura järjesti Helsingin kirjamessuille 28.10.2023 paneelin, jossa keskusteltiin sarjakuvan tulevaisuudesta ja siitä, kuinka uudet lukijat löytävät sarjakuvia. Paikalla olivat Petri Järvinen Nordic Manga -kustantamosta, taiteilija Sanna Hukkanen nykysarjakuvan Kutikuti-kollektiivista sekä Täysi Käsi -kustantamon kustannustoimittaja ja sarjakuvaseuran hallituksen jäsen Vesa Kataisto.
Sarjakuvaseuralla oli myös messuilla osasto, jossa oli muun muassa kirjoja, Sarjainfoja ja Sarjakuvakeskuksen vaihtuvia kaikille avoimia sarjakuvapajoja.
Vesa: Löytyykö kirjakaupoista teille mieleistä sarjakuvaa?
Sanna: Kirjakaupoistahan löytyy koko ajan huonommin sarjakuvaa, mutta esimerkiksi Turun sarjakuvakaupasta löytyy. Meillähän on paljon hyviä tekijöitä, ja suomalainen sarjakuva on maailmalla arvostettua. Puuhaa olisi siinä, miten ihmiset saadaan löytämään sarjakuva. Kaikenlaisia hankkeita on. Suomi on kova sarjakuvamaa!
Petri: Anime ja manga on nyt niin suosittua, 90-luvulla niitä ei saanut mistään. Mulle löytyy nykyään tosi paljon japanilaista sarjakuvaa. Tosi hyviä suomalaisia on, Petri Hiltuset ja muut. Itse tykkään kaikesta, Marvelit, Hämähäkkimiehet… Festareilta löytyy upeaa indie-sarjakuvaa.
Arjessa kirjakauppasaatavuus on valitettavan heikko. Tätä kulttuuria pitäisi ravistella! Tiedän että ne printtimedian ajat eivät palaa mitä oli 30 vuotta sitten. Mutta printtimedian kentän pitäisi olla vahva, että ne päätyisivät muidenkin kuin harrastajien käsiin. Valikoima on heikompi, ja miten kirjoja saa kauppoihin?
Sanna: Asun Joensuussa, ja ainoa kirjakauppa on Suomalainen kirjakauppa. Se heikkenee jatkuvasti. Onneksi sarjakuvasta ei sentään voi tehdä äänikirjoja!
Petri: Olen Kuusamosta kotoisin, ja ainoa kirjakauppa on Prisma.
Vesa: Vaihtoehdot ovat vähissä. Luetteko itse sarjakuvanne mieluummin paperilta, vai pystyttekö lukemaan netistä?
Sanna: Itse en mielellään lue mitään netistä… sarjakuvaa voi lukea niin että palaa edelliseen, vilkuilee seuraavalle sivulle… Vaikka kyllähän paljon hyvää nettisarjakuvaakin tehdään.
Petri: Lempisarjakuvat ostan mielellään kirjana, ja mielellään vielä sellainen ”collector’s box”. Joitain klassikkoja on heikosti saatavina edes englanniksi, silloin luen e-kirjana. Mutta mieluummin paperisena!
Vesa: Mikä on painetun sarjakuvan tulevaisuus, tietysti tarvitaan uusia lukijoita. Isot kustantamot eivät paljon sarjakuviin kajoa, paitsi joihinkin strippeihin. Mutta lastensarjakuvaa on tullut nyt valikoimaan. Saadaanko lapset vielä koukutettua sarjakuvaan?
Sanna: 12-vuotias tyttäreni kyllä lukee sarjakuvaa. Varmaan sitä luetaan, jos sitä kustannetaan!
Petri: Saadaan varmasti, sehän on jo tapahtunut. 2000-luvulla syntyneet lukevat paljon japanilaista sarjakuvaa. Puhun nyt tästä, koska tunnen sen. En ole kokenut tässä skenessä, että sarjakuva olisi vähempiarvoista kuin anime ja muut, päinvastoin. Mangaa on lanseerattu isosti kansainvälisesti.
Sanna: Kyllähän nuoria sarjakuvantekijöitä on myös. Myös Kutikutissa on nuoria jäseniä, ja tuemme jäseniä kasvamaan ammattiin, löytämään toimeentuloa…
Vesa: Suomenkielinen alue ei kuitenkaan kauheasti kasva, eli siinä tulee kasvu vastaan. Ja jos haluaa jotain suomeksi, sen kun julkaisee itse. Esimerkiksi Charleyn sota julkaistiin joukkorahoituksella.
Sanna: Nyt Kutikutilta tulee antologia englanniksi, ranskaksi ja suomeksi. Tarkoitus on esitellä koko jäsenistöä. Meillä on Koneen säätiön rahoittama hanke, jossa on yleisötyötä, kirjoittajien työpajaa, selvitys nykysarjakuvan tilasta jne. Meillä on paljon vientijuttuja, käymme kansainvälisillä festivaaleilla…
Petri: Me laitamme töitä agentuurin kautta Tokyopopille, Japaniin kilpailuihin… siellä ne ovat suosittuja. Toki voi myös tehdä englanniksi suoraan. Suomessa ollaan pienen markkinan marginaalissa. Mutta mietin, että mikä on kotimaisen kirjallisuuden arvo yleisesti. Onhan se muutakin kuin raha! Täytyyhän meillä olla järjestelmä, joka mahdollistaa kotimaisen kielen ja kulttuuriin.
Täytyy olla mahdollisuus tehdä sarjakuvia ammattimaisesti. Tarvitsemme apurahajärjestelmiä ja muuta, ammatilliset järjestelmät. Japanissa on valtavasti kuluttajia, sarjakuvataiteilija voi työskennellä kolmen apulaisen kanssa. Kotimaiselle kentälle tarvitaan kestävyyttä.