Sarjakuvakeskuksessa pääsee nyt Belgian kiertomatkalle

rsz expo tour belgique 50x70cm fr nl en deel5

Teksti: Utu Förbom

”Kaikki tuntevat belgialaiset oluet ja belgialaisen suklaan, mutta kovinkaan moni ei tiedä, että Belgia on niin rikas kasvualusta sarjakuville. Vaikka lähes kaikki tuntisivat Tintin tai Smurffit, he eivät osaisi yhdistää niitä Belgiaan.

Näin kuvailee Belgian Helsingin-suurlähetystön lähetystöneuvos Karel Tousseyn sitä, miksi Belgiassa ryhdyttiin rakentamaan näyttelyä, joka esittelisi paitsi belgialaista sarjakuvaa, myös maan eri kolkkia, kaupunkeja ja kulttuuria. Näyttely on nyt saapunut Helsinkiin ja Sarjakuvakeskuksen galleriaan, jossa se on esillä lokakuun loppuun saakka.

Aivan kuten Suomessa, myös Belgian ulkoministeriössä on Tousseynin mukaan yksikkö, jonka tehtävänä on maakuvan edistäminen. Näyttely on sen ja Belgian kuuluisan Sarjakuvakeskuksen yhteistuotantoa. Tousseyn näkee sen ennen kaikkea tilaisuutena markkinoida maan eri ulottuvuuksia, joista ihmiset muualla eivät välttämättä ole lainkaan tietoisia.

”Valitsimme mukaan kaupunkeja ja maisemia, jotka ovat belgialaisille itselleen tärkeitä ja arvokkaita ja joiden soisi olevan laajemminkin tunnettuja.”

Maakuvan kirkastamiselle lieneekin tarvetta, sillä ihmisten on varmasti usein vaikea erottaa Belgiaa omana maanaan läntisessä Keski-Euroopassa. Alankomaat, Belgia, Luxemburg ja Ranska kietoutuvat mielikuvissa herkästi yhdeksi ja samaksi maakimpuksi, jossa puhutaan samoja kieliä ja eletään hyvin samanlaisessa kulttuurisessa ympäristössä.

”Näin se juuri on. Lähetystö toteutti 2016 pienen kyselytutkimuksen Helsingin yliopiston kanssa Belgian maakuvasta Suomessa. Tulos oli, että maastamme ei tiedetä oikein mitään, eikä siihen suhtauduta sen paremmin kielteisesti kuin myönteisestikään. Bryssel yhdistetään Belgiaan eikä toisin päin, ja avoimessa kysymyksessä tunnetuimman belgialaisen tittelin sai EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker, joka on Luxemburgista.”

rsz expo tour belgique 50x70cm fr nl en deel32

sarjakuvat ovat Belgiassa osa jokapäiväistä elämää

Sarjakuva on usein maantieteellisesti tai kansallisesti abstraktia – hahmot voivat elää tutun näköisessä ja todelliselta tuntuvassa maailmassa, mutta tarinat eivät sijoitu mihinkään tiettyyn maahan tai tarkasti määriteltyyn paikkaan. Myöskään kuuluisin belgialainen sarjakuvasankari Tintti ei ole tarinan maailmassa belgialainen – tai pikemminkin hänellä ei ole tarinoissa lainkaan kotimaata. Oliko siis vaikeaa löytää sarjakuvia, jotka selvästi sijoittuivat tiettyyn kaupunkiin tai maisemaan, ja vieläpä jotenkin tunnistettavasti?

”Kyllä niitä piti huolella etsiä, sillä monet sarjakuvat on esimerkiksi suunnattu selvästi kansainvälisille markkinoille, jolloin on nimenomaan vältetty sitä, että ne sijoittuisivat tiettyyn paikkaan esimerkiksi juuri Belgiassa. Toisaalta, jos tarinat ovat nimenomaan belgialaisia, ne ovat tunnettuja verrattain pienen yleisön keskuudessa.”

Tousseyn kuvailee, miten sarjakuvat ovat Belgiassa osa jokapäiväistä elämää, ja belgialaisilla on ollut onnea, että heillä on omasta takaa niin valtava määrä lahjakkaita taiteilijoita. Jokainen sukupolvi myös synnyttää omat erityiset tekijänsä, joista muodostuu tärkeitä juuri tuon sukupolven edustajille.

”Meille on usein häkellyttävää, kun tapaamme muunmaalaisia, että he eivät olekaan kasvaneet sarjakuvien parissa samalla tavoin kuin me. Suomessa kaikki eri-ikäiset lapset tuntevat Aku Ankan, mutta se on vähän eri juttu, koska kyse ei ole oman maan kulttuurista ja tekijöistä, joita nousee esiin nimenomaan maan omassa kulttuurissa vuosikymmenestä toiseen.”

Tousseyn kuitenkin sanoo, että myös belgialainen vastaisi kysymykseen maansa kulttuurin erityispiirteistä kliseisesti mainitsemalla nimenomaan oluen, ranskalaiset tai oikeammin belgialaiset perunat sekä suklaan.

”Hän saattaisi jättää mainitsematta jopa Tintin, koska sarjakuvat ovat vain niin itsestään selvä ja arkinen asia meille. Se ei ole korkeakulttuuria, vaan osa arkielämää. Ihmisillä on kodeissaan suuria sarjakuvakokoelmia, ja jos Tori.fi:n belgialaisessa vastineessa selailee myytävänä olevia sarjakuvaharvinaisuuksia, niiden hinnat ovat kymmenesosa siitä, mitä samat albumit maksavat muissa maissa.”

Belgialainen siis tunnistaisi tämänkin näyttelyn taiteilijat vain näiden kädenjäljen perusteella?

”Kyllä ehdottomasti, ainakin suurimaan osan ainakin.”

rsz expo tour belgique 50x70cm fr nl en deel23

Kieli jakaa, sarjakuva yhdistää

Belgia on tunnetusti myös hyvin kaksijakoinen maa. On flaamilaisen kulttuurin Flanderi, jolla puhutaan hollantia, ja on ranskankielinen Vallonia. Lisäksi maassa on vielä saksankielinen vähemmistö. Alueilla on vahva itsehallinto, ja kieli- ja identiteettikiistat ovat keskeinen osa maan joskus myrskyisääkin politiikkaa. Jos kerran sarjakuvat ovat tärkeä ja arvostettu osa maan kulttuuria, onko myös sarjakuva-ala jakaantunut, vai onko sillä mahdollisuuksia toimia yhdistävänä tekijänä?

”Se on todella hyvä kysymys. Vanhoja ja kuuluisia sarjoja kuten Tinttiä luetaan joka puolella, kun taas uudemmista tekijöistä osa saa enemmän huomiota vain tietyssä osassa maata. Sanoisin kuitenkin, että sarjakuva kaiken kaikkiaan on pikemminkin yhdistävä kuin erottava tekijä. Kyllä esimerkiksi erilaisilla sarjakuvafestivaaleilla on ihmisiä maan molemmista osista, ja suurin osa teoksista käännetään molemmille kielille.”

Tousseyn kuitenkin lisää, että kysymys on hyvä myös siksi, että valtaosa belgialaisista ei ehkä tule edes ajatelleeksi, että sarjakuva on asia, joka yhdistää eri kielialueita ja jota luetaan omasta taustasta riippumatta.

”Jos kaksi eri alueilta kotoisin olevaa belgialaista kohtaa maailmalla, he puhuvat todennäköisesti jalkapallosta tai eri olutmerkeistä, mutta eivät varmaan niinkään molempien tuntemista sarjakuvista.”

Näyttelyssä on mukana myös EU-instituutioiden elämästä kertova sarjakuva, jonka sijaintipaikaksi on merkitty Bryssel. Tämä on kiinnostava valinta, sillä arkipuheessa Brysselillä viitataan useimmiten nimenomaan paikkaan, jossa EU sijaitsee tai aineellistuu, ei niinkään Belgian pääkaupunkiin. Se näyttäytyy jonkinlaisena epäpaikkana, joka ei sijoitu kansallisten rajojen sisäpuolelle. Siinä mielessä juuri tämä sarjakuva on tässä näyttelyssä melkein kuin väärässä paikassa.

”Se on kiinnostava huomio. Bryssel on toki erikoinen paikka Belgian sisällä, sillä se on hyvin kansainvälinen, siellä puhutaan ranskaa, vaikka se sijaitsee Flanderin alueen sisällä, ja toisaalta siellä on tämä valtava EU-kupla, johon myös tavalliset, muualla asuvat belgialaiset herkästi viittaavat, kun tulee puhe Brysselistä. Kaupungilla on Belgiassa erityinen oma identiteettinsä.”

Mutta onpa näyttelyssä myös toinen esimerkki Bryssel-sarjakuvasta, nimittäin Max De Radigues’n Antti Brysselissä vuodelta 2007. Se kertoo nuoresta suomalaisesta, joka saapuu Brysseliin työskennelläkseen pubissa ja löytääkseen itsensä ja kenties jopa rakkauden tuossa oudossa kaupungissa.

Sarjakuvamatka Belgiaan -näyttely Galleria Sarjakuvakeskuksessa 8.–29.10.2020