Teksti: Minttu Heimovala
Valokuvat: Aino Sutinen
Juuri ilmestyneessä Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa käsitellään sarjakuvan kautta Suomen sisällissotaa useiden suomalaisten sarjakuvataiteilijoiden toimesta. Näkökulma on naisten ja lasten, sekä valkoisten että punaisten. Kaikille tarinoille yhtenäistä on että ne ovat pelastuneiden ja selviytyneiden naisten muistikuvia ja tulkintoja. Kirjaa lukiessa tuntuu että sota oli naisten. Teoksista huokuu naisten keskinäinen kunnioitus, mutta myös alempiarvoisuus miesten silmissä.
Seinämaalaus valmistuu gallerialla.
Hienon antologian on toimittanut Kansan Arkiston tutkija, FM Reetta Laitinen. Hän on valinnut sekä projektissa olevat taiteilijat että teoksen pohjalla olevat muistelmat, kirjoittanut tekstit puhtaaksi ja kerännyt taustatietoja. Kaikille taiteilijoille annettiin teksti työstettäväksi ja sen suhteen vapaat kädet.
Torstaina 5.4. Avautuvassa Galleria Sarjakuvakeskuksen Sisaret 1918 -näyttelyssä on esillä sarjakuva-antologian taiteilijoiden originaaleja ja samalla voi tutustua itse kirjaan. Mukana olevat taiteilijat ovat Warda Ahmed, Mari Ahokoivu, Ainur Elmgren, Annukka Leppänen, Reetta Niemensivu, Emmi Nieminen, Elina Ovaskainen, Hannele Richert, Aino Sutinen ja Tiitu Takalo.
Näyttelyssä on mukana myös luonnoksia ja työvaiheita, esimerkiksi Tiitu Takalolta.
Reetta Laitinen, tutkija ja antologian toimittaja
Reetta Laitinen, mistä idea antologiaan lähti?
Idean sain aikoinaan arkistossa. Olen lukenut paljon vuoden 1918 muistelmia ja halusin, että niiden hienot tarinat pääsisivät paremmin esille.
Kuinka kauan kesti koota materiaali josta sitten tehtiin sarjakuvat?
Materiaalin kokoaminen ja läpikäyminen kesti joitakin viikkoja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa vietin vain yhden päivän. Jotkut tarinat kirjoitin puhtaaksi, sillä ne oli kirjoitettu epäselvällä käsialalla. Tämä vei ehkä kuukauden.
Mikä sinua kiehtoo sisällissodan naisten kohtaloissa?
Naisten kohtaloihin on kiinnitetty huomiota laajemmin vasta noin kymmenen vuoden ajan, ja tutkimuksia tehdään yhä. Jokaisella on ollut oma polkunsa, kaikki tarinat ovat erilaisia.
Sisaret 1918 -sarjakuvakirja julkaistiin juuri. Millainen oli sen tekoprosessi?
Jaoin tekijöille tarinat ja he piirsivät ne. Pidimme prosessin aikana vertaispalavereja livenä ja nettikommentoinnin kautta.
Sinun sarjakuvaasi ei kirjassa nähdä. Oliko siihen jokin syy mikset itse halunnut olla mukana tulkitsemassa tarinoita sarjakuvaksi, vaan olet pelkästään kirjan toimittaja?
Halusin keskittyä toimittamiseen, oma sarjakuva olisi vienyt liikaa aikaa päivätyön ja perheen ohella.
Kuva: Elina Ovaskainen
Kuinka paljon annoit ohjeistusta kirjan sarjakuvantekijöille, vai oliko heillä täysin vapaat kädet?
Palaveerasimme ryhmän kesken ja ohjeistin jonkin verran myös yksityisesti. Historiallisissa yksityiskohdissa monet piirtäjät kyllä olivat jopa tarkempia kuin itse olisin ollut. Kaikki ovat hankkineet tietoa itsenäisestikin.
Antologian kaikissa sarjakuvissa on käytetty samaa värimaailmaa, miten värimaailma valikoitui ja mitä sillä halusit ilmaista?
Värimaailma sovittiin piirtäjien kanssa ja toivomuksesta. Haluttiin yhtenäinen värimaailma ja punainen tehosteväri oli luonnollinen ratkaisu. Pakko sitä ei ollut käyttää.
Kuva: Annukka Leppänen
Millaisia projekteja sinulta nähdään tulevaisuudessa?
Nyt ei ole mitään projekteja aktiivisesti tekeillä, jotain kyllä muhii mielessä. Jään äitiyslomalle alkukesästä, joten tuleva vuosi keskittyy paljon perheeseen ja sarjakuvaseuran puheenjohtajuuteen.
Ainur Elmgren, sarjakuvataiteilija ja historioitsija
Ainur Elmgren, Miltä tuntui olla mukana Sisaret 1918 -antologian teossa?
Ilahduin, kun Reetta pyysi mukaan osallistumaan antologiaan. Vaikka olin päättänyt etten ottaisi enää lisätöitä – olen historiantutkija ja piirrän omaa Goldenbird-seikkailusarjakuvaa sivussa – ei sellaisesta tarjouksesta voinut kieltäytyä! Ja lopulta koko työprosessi sujui mallikkaasti.
Kuva: Ainur Elmgren
Miten lähdit työstämään materiaalia ja miten piirtämisprosessi sujui?
Huldan tarina oli lyhyt, vain pari A4-sivua, mutta sain siitä paljon irti. Olin jo aiemmin piirtänyt sisällissota-aiheisia sarjakuvia, joten itse piirtäminen meni aika nopeasti. Aina olisi tietenkin voinut tehdä enemmän taustatutkimuksia. Nythän on myös paljon enemmän materiaalia saatavilla digitoituna. Välillä piti tehdä luovia ratkaisuja: Hulda kertoo yhdestä tapahtumasta, jota en usko todeksi, ainakaan hänen kertomallaan tavalla. En silti halunnut mennä kieltämään koko juttua. Lukija saa itse pohtia, mikä on totuus.
Mikä oli projektissa palkitsevinta?
Olen aina tyytyväinen kun saan sarjakuvan valmiiksi, ja vielä määräajassa. Siitä kiitos myös jämptille toimittajalle ja reippaille piirtäjätovereille!
Näyttelyn avajaiset torstaina 5.4. klo 16.30–19, tervetuloa! Lisäksi klo 18–19 Sisaret 1918 -teoksen esittely ja yleisötilaisuus Kallion kirjaston Kupolisalissa, Viides linja 11.
Näyttely avoinna 5.4.–5.5.2018. Esillä originaaleja, luonnoksia ja printtejä.
Hannele Richert valikoi töitä näyttelyyn.
Kuva: Hannele Richert