Sarjakuva tarvitsee seiniä – mihin Sarjakuvakeskus ja festivaalit?

Teksti: Aino Sutinen

Arabianrannan alue on muutoksessa ja Aalto-yliopisto muuttaa osasto kerrallaan Espooseen. Sarjakuvaseuran vuosikymmenten kirjat, pienlehdet ja tutkimukset kattava kokoelmakin on kirjaston muuton yhteydessä pakattu laatikoihin ja siirretty väliaikaissäilytykseen. Tulevasta sijainnista ei ole vielä tietoa.

Sarjakuvakeskuksenkin muutto on edessä jossain vaiheessa. Ajasta, uudesta paikasta ja siihen liittyvistä muutoksista ei vielä tiedetä. Kuvittajat ry:n sekä pienempien sarjakuvayhdistysten kanssa halutaan jatkaa hyvää yhteistyötä. Sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtaja Kalle Hakkola pohtii tilannetta ja myös laajemmin sitä, mihin sarjakuva tarvitsee tilaa ja millaisia haasteita kulttuuritoiminnalla on Helsingissä.

Sarjakuva tarvitsee huoneita niin opetustoimintaan, arkistoihin, työskentelyyn, tapahtumiin kuin näyttelyihinkin. Hyvä sarjakuvanäyttely ottaakin tilan haltuun ja voi kokeilla rajoja.

– Sarjakuva taiteenmuotona ja kommunikointitapana on paljon moniulotteisempi kuin pelkästään se mitä on kirjoissa, lehtien sivuilla, nettisivuilla… Kuvien käyttö julkisessa tilassa ja tarinoiden kertominen johonkin tilaan on ollut ihan luolamaalauksista asti osa ihmiskulttuuria, miettii Hakkola. 

seina-pirinen-web

Ville Pirinen otti galleriaseinän haltuun retrospektiivinäyttelyssään. Kuva: Simo Kankkunen

– Sarjakuvanäyttelyn ja tavallisen kuvataidenäyttelyn ero on parhaimmillaan se, että sarjakuvanäyttely kertoo tarinaa. Kirja ja näyttely voivat myös tukea toisiaan. Suomessa esimerkiksi Hanneriina Moisseinen pystyy rakentamaan tilaan tietyn tunnelman. Ja jos mietitään suomalaisen sarjakuvan näkyvyyttä ulkomailla, niin kyllä se on se taiteellisempi sarjakuva mikä eniten näkyy. Ja näissä meillä on paljon hyviä tekijöitä, kuten esimerkiksi Terhi Ekebom

Ekobom onkin tunnettu myös seinämaalauksistaan. Ja Sarjakuvakeskus tarvitsee monipuolisia tiloja jatkossakin, sekä gallerian jossa voidaan tehdä erinäköisiä näyttelyitä, seinämaalauksia ja mitä milloinkin. Hakkola kertoo, että hyvinkin erilaisia vaihtoehtoja voidaan kuitenkin miettiä uusien tilojen suhteen, ja että kompromisseja voidaan tehdä. Taloudelliset realiteetit ja epävarmuudet vaikuttavat tietenkin asiaan omalta osaltaan.

Puutarha-terhi-ekebom-sarjakuvakeskus-web

Terhi Ekebom piti oman Puupäähattu-näyttelynsä vuonna 2014. Kuva: Sakari Sivonen

Pohjoismaisia sarjakuvakeskuksia

On kiinnostavaa verrata tilannetta eri kaupungeissa sekä eri Pohjoismaissa. Sarjakuvakeskus on itsenäinen kulttuurikeskus joka on lähtenyt käyntiin ruohonjuuritason aktiivitoiminnasta. 

– Meillä on ollut kyky tähän. Se vaatii vapaaehtoistyövoimaa ja kaikenlaista. 

Monissa kaupungeissa taas sarjakuvakeskukset ovat hieman virallisempia paikkoja, kirjastojen tai kaupungin virkamiesten pyörittämiä. Esimerkiksi Tukholmassa ja Oslossa on Serieteketit kulttuurikeskuksina kirjastojen yhteydessä. Tanskassa on esimerkiksi Storm P. Museet -pilapiirrosmuseo, jossa järjestetään jonkin verran tapahtumia. Malmössä Seriefrämjandet, paikallinen sarjakuvaseura on järjestönä rakentanut isohkoa sarjakuvakeskusta, jossa on muun muassa studiotiloja sekä Bild & Bubbla -lehden toimitus.

Suomessa on pienemmät sarjakuvakeskukset myös Turussa, Oulussa ja Kemissä. Jokaisessa kaupungissa on omanlaisensa paikat ja ne ovat syntyneet paikallisen aktiivitoiminnan tuloksena. Esimerkiksi Oulussa Kulttuuritalo Valve mahdollistaa eri alojen kulttuuritoimijoiden asumisen saman katon alla ja keskeisellä sijainnilla.

oulu8

Oulun sarjakuvafestivaalien näyttely Valveen kahviossa 2014. Kuva: Aino Sutinen

Sarjakuvaseura on avoin erilaisille yhteistyömalleille, esimerkiksi kirjastoyhteistyöhön tai yhteistyöhön kaupungin kanssa. Sarjakuvakeskus haluaa joka tapauksessa jatkossakin olla myös vapaa kulttuuritila, joka kutsuu ihmisiä kohtaamaan. Vaikka sarjakuva ei ole aivan niin tilaorientoitunutta kuin vaikka sirkustaide, tiloja tarvitaan.

– Helppo saavutettavuus on keskeinen juttu. Myös sarjakuvapistetoimintamme liittyy osaltaan tähän – viedään toimintaa sinne, missä ihmiset ovat. 

Sarjakuvapisteissä on opetusta Vuosaaressa, Roihuvuoressa, Tikkurilassa, Tapiolassa sekä Kinaporin palvelutalossa Sörnäisissä. Lisäksi Pop-up Sarjakuvakeskus -tapahtumat vievät toimintaa uusiin paikkoihin.

20160208 193517

Kuva: Simo Kankkunen

Festivaalitilat Helsingissä

Tilojen löytyminen on haaste myös Helsingin sarjakuvafestivaaleille. Ei ole yksiselitteistä ratkaisua siihen, missä festivaalit kannattaisi tai olisi ylipäätään mahdollista pitää. Taas voidaan katsoa miten muualla on: hyviä kulttuuritiloja on esimerkiksi Torontossa jossa suuret sarjakuvafestivaalit mahtuvat suuren keskustakirjaston tiloihin sekä Tukholmassa, jossa on keskeinen Kulturhuset. Tampere Kuplii -festivaalikin muutti Tampere-taloon ja kasvoi samalla.

– Yleinen kulttuuritilojen puute näkyy Helsingissä. Kaupunki on ehkä vähän jäänyt kiinni ajatukseen, että tuetaan ”taidetta, ei seiniä”, sanoo Hakkola.

Seiniäkin tarvitaan, senhän sanelee jo sääkin. 

helsingin-sarjakuvafestivaalit

Festivaalit on pidetty viime vuodet Lasipalatsin aukiolla, mutta se on nyt remontissa. Sää on suosinut yllättävän hyvin, mutta viime vuonna tuli muutama sadekuuro. Kuva: Henry Söderlund