Teksti: Noora Vuorelainen
Kuvat: Aino Sutinen, Sari Pöyhönen, Vilma Ruokoski (Pietarin-pääkonsulaatin Murmanskin toimipiste), Noora Vuorelainen
Polarcon on tänä vuonna neljättä kertaa järjestetty fantasiaan, teknologiaan ja elokuviin keskittyvä festivaali pohjoisen napapiirin kaupungissa Murmanskissa, Venäjällä. Sarjakuvaseuran delegaatio (sarjakuvataiteilija Aino Sutinen, sarjakuvaopettaja ja –taiteilija Petri Koikkalainen sekä tuottaja Noora Vuorelainen) kävi paikan päällä edustamassa ja esittelemässä suomalaista sarjakuvaa. Reissu onnistui yli odotusten.
Pietarista löytyy Boomfest-festivaali ja sarjakuvakirjasto
Matkamme alkoi Pietarista, jossa kävimme vierailulla paikallisessa sarjakuvakirjastossa ja tapasimme pietarilaisen Boomfest-srjakuvafestivaalin johtajan Dmitri Jakovlevin sekä sarjakuvataiteilija Masha Bogatovan. Kirjastossa oli parhaillaan käynnissä näyttelyripustus liittyen seuraavana viikonloppuna järjestettävään Boomfestiin, jonka tällä kertaa missasimme koska matkamme jatkui pohjoiseen Murmanskiin.
Pietarin sarjakuvakirjasto löytyy katuosoitteesta 7. Siellä on paljon erikielisiä sarjakuvia. Krasnoarmeiskaja 30. Syyskuisesta Boomfestistä löytyy tietoa os. boomfest.ru.
Sarjakuvakirjastolta lähdimme Suomen Pietarin instituuttiin katsomaan Maša Bogatovan sarjakuvanäyttelyä Helsinki, Mon Amour. Masha kertoi kokeneensa parin vuoden takaisen Helsingin visiittinsä niin säväyttäväksi, että teki aiheesta matkasarjakuvan.
Käännös venäjästä ja tekstaus: Aino Sutinen
Daria Komleva-Litvinovan sarjakuva “Diana” voitti Boomfestin Grand Prix -palkinnon ja se julkaistaan myös Sarjainfo-lehden numerossa 3/2017 suomeksi. Lehdessä on myös Maša Bogatovan haastattelu ja juttu Boomfestistä.
Luentoja ja työpajoja sarjakuvataiteeesta ja sen soveltavasta käytöstä
Seuraavana päivänä lensimme aikaisin Murmanskiin, jossa meillä oli Aino Sutisen luento suomalaisesta sarjakuvasta Murmanskin kaupunginkirjastolla. Luennolle oli kutsuttu parikymmentä paikallista nuorta taideopiskelijaa. Kirjasto oli ottanut luennon ohjelmaansa osana populaarikulttuurin ilmiöitä esittelevää sarjaa.
Kirjastolta riensimme Suomen Pietarin pääkonsulaatin Murmanskin toimipisteeseen, jossa alkamassa olleen Suomi-klubin teemana oli suomalainen sarjakuva. Ohjelmassa oli Ainon luento suomalaisesta sarjakuvasta sekä työpaja matkasarjakuvien teosta. Konsulaatti järjestää joka kuukausi Suomi-klubin, jossa käsitellään erilaisia Suomeen liittyviä aiheita. Klubilla käy yleensä 10–20 Suomesta kiinnostunutta ja suomea mahdollisesti osaavaa ihmistä. Tällä kertaa paikalla oli n. 15 henkeä ja vastaanotto oli innostunut. Klubilaiset tarttuivat kyniin reippaasti ja tuloksena syntyi hienoja matkakertomuksia, jotka sitten esiteltiin vuorollaan tulkin avustuksella. Ohjelma konsulaatilla sekä seuraavan päivän työpajat järjestettiin yhteistyössä konsulaatin viestintä- ja kulttuurikoordinaattori Sari Pöyhösen kanssa, ja hänen apunsa olikin korvaamatonta tällä reissulla.
Perjantaina ohjelma alkoi Petri Koikkalaisen työpajalla sarjakuvan käytöstä työkaluna sosiaalityössä. Paikkana toimi Murmanskin arktinen valtionyliopisto (Murmansk Arctic State University), ja yleisönä oli sekä sosiaalityön että taiteen ja palvelumuotoilun opiskelijoita. Opiskelijat saivat hyviä ideoita tulevaan työhönsä ja nauttivat silminnähden itsekin sarjakuvien teosta. Pajan jälkeen joimme teet yliopiston väen kanssa ja toiveet yhteistyön jatkuvuudesta tulevaisuudessa olivat molemminpuolisia.
Petri Koikkalaisen opiskelijoille suunnatun pajan teemana oli, että sarjakuvaa voi käyttää muun muassa kertomaan päihteiden ja huumeiden vaaroista.
Yliopistolta matka jatkui lasten- ja nuortenkirjastolle, jossa Petri piti sarjakuvan perusteista työpajan. Pajan oppilaat koostuivat näkö- ja kuulovammaisista lapsista, taidekoulun nuorista opiskelijoista, ja mukana oli pari aikuisempaakin taideharrastajaa. Tunnelma oli sydämellinen ja pajan lopuksi osallistujat jonottivat Petrin luo päästäkseen yhteiskuvaan. Myös pikamuotokuvia piirrettiin puolin ja toisin.
Petri myös piirsi halukkaista “rumia kuvia”.
Paikkana lasten- ja nuortenkirjasto oli ihana. Kirjaston käyttäjät olivat toivoneet erillistä sarjakuville pyhitettyä huonetta, ja tämän olivat myös saaneet. Lapset olivat saaneet itse valita mitä kirjoja sarjakuvahuoneeseen tilataan. Valikoimaa olikin runsaasti, ja kirjat oli ryhmitelty ikäluokkien mukaan. Kirjaston työntekijä kertoi, että huoneeseen on tapana kokoontua porukalla lukemaan ja keskustelemaan sarjakuvista, nuoret keskenään ilman aikuisia. Samoissa tiloissa toimii myös nukketeatteri, jonka nukeilla tuottaja Noora olisi mielellään jäänyt leikkimään.
Polarcon on maailman pohjoisin con
Matkan kohokohta eli Polarcon alkoi lauantaina. Yksipäiväisestä Comics Day –tapahtumasta alkunsa saanut Polarcon keräsi tänä vuonna n. 1000 kävijää, mikä on pienelle Murmanskille iso määrä. Festivaaliohjelman oli tarkoitus alkaa klo 14, mutta vain pari päivää ennen tapahtumaa paikallinen kuvernööri ilmoitti pitävänsä oman tapahtumansa samassa tilassa. Polarconin aloitusta jouduttiin siis siirtämään, ja ohjelma päästiin aloittamaan lopulta klo 17. Tämä ei kuitenkaan haitannut, vaan kaikki sovittu saatiin ainakin meidän osaltamme toteutettua.
Pop-up-Sarjakuvakeskuksen ohjelmaan kuului myyntipöytä jossa möimme pientä otantaa suomalaisesta sarjakuvasta, suomalaisten tekijöiden sanatonta sarjakuvaa sisältävä MUTE-näyttely, Ainon luento suomalaisesta sarjakuvasta sekä masterclass-pajat paikallisille taiteilijoille, ja Petrin non-stop työpajat kaikille halukkaille.
Yleisö oli kaikenikäistä, enemmistö kuitenkin nuorisoa. Monilla näkyi hienoja pukuja ja bongasimme myös joitakin tuttuja hahmoja kävijöiden joukossa. Sunnuntaina järjestetty cosplay-kilpailu oli selvästi odotettu ohjelmanumero, salin yleisöstä ei löytynyt yhtään vapaata paikkaa kisan alettua. Conissa oli myyntipöytien lisäksi mm. pelattavana erilaisia lautapelejä, virtuaalipelejä sekä jatkuvassa käytössä ollut tanssipeli.
Meidän osallistumisemme oli kuuleman mukaan eräs festivaalin kohokohta ja saimme ohjelmastamme pelkkää hyvää palautetta. Mieltä lämmitti myös nähdä tuttuja kasvoja edellisen päivän pajoista osallistumassa uudestaan. Yleisesti ottaen koko reissulla meidät otettiin vastaan todella lämpimästi joka paikassa.
Petrin pajat olivat läpi viikonlopun täynnä nuoria. Niissä opittiin sarjakuvailmaisun perusteita.
Ainon masterclass-pajat oli suunnattu paikallisille nuorille sarjakuvataiteilijoille. Ensimmäisessä pajassa tehtiin sarjakuvia mielipiteistä. Kuinka vaikuttaa sarjakuvalla? Tämä sarjakuva kertoo erilaisista tunnetiloista.
Tämä humoristinen sarjakuva kertoo tiimityöstä ja omista epävarmuuksista.
Saman tekijän strippi munasta, joka tuntee jonkin kiehuvan sisällään.
Toisessa masterclass-pajassa tehtiin omaelämäkerrallista sarjakuvaa. Hän piirsi puistonpenkillä kuulemistaan viisauksista.
Tässä tekijä muistelee lapsuuden noloa tilannetta ja on piirtänyt ihmiset ankoiksi.
Kotimatkamme alkoi aamutuimaan klo 4.50 lennolla Pietariin. Samalla lennolla oli yksi Polarconin järjestäjistä, Ilja Sergejev, joka ystävällisesti kutsui meidät kotiinsa aamiaiselle.
Polarconin tarina
Polarconin tarina sai alkuna yksipäiväisestä Comics Day-festivaalista, johon nuoret järjestäjät omakustanteisesti kutsuivat vieraaksi pietarilaisen sarjakuvakeräilijän ja -ekspertin, Ilja Sergejevin. Sergejev oli vaikuttunut kokemastaan ja ehdotti laajempaa yhteistyötä; isompaa festivaalia nimellä Polarfest. Sergejevin idea oli alunperinkin järjestää kaksi festivaalia Murmanskissa: Polarfest, ja tämän onnistuessa, Polarcon. Inspiraationa toimivat Pietarin suositut festivaalit: sarjakuviin keskittyvä Boomfest ja elokuvaan, scifiin ja tieteeseen keskittyvä Starcon.
Ensimmäinen Polarfest oli menestys ja sai 300 kävijää. Tästä vakuuttuneina järjestettiin myös Polarcon samana syksynä, ja sinne saapuikin jo 500 vierasta. Polarfest ja Polarcon olivat ensimmäisinä vuosinaan hyvin samankaltaisia. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa festivaaleja on hieman eroteltu teemoiltaan: helmikuussa järjestetyssä Polarfestissä ei ollut tänä vuonna ollenkaan cosplay-kilpailua, vaan festivaali keskittyi kuvitukseen, sarjakuviin ja taiteilijoihin. Sillä oli myös monta eri tapahtumapaikkaa. Polarconissa taas eräs vetonaula oli juurikin cosplay-asukilpailu. Lisäksi Polarcon keskittyy elokuviin ja teknologiaan. Sarjakuvat ja niiden tekijät ovat kuitenkin läsnä myös Polarconissa.
Ilja Sergejev keräilee neuvostoaikaista sarjakuvaa ja kiertää maailmalla luennoimassa aiheesta. Hän vetää myös elokuvataidetta ja vaihtoehtoisia elokuvajulisteita esittelevää galleriaa Pietarissa. Venäläinen sarjakuva oli Sergejevin mukaan voimissaan Neuvostoaikoina, vaikka sitä ei nykyään kovin hyvin tunnetakaan. Erityisesti 80-luvun lopussa ja 90-luvulla Neuvostoliitossa ja Venäjällä tehtiin paljon erilaisia sarjakuvia.
Aihepiiriä ei tunneta vielä hyvin, mutta uusia sarjakuvalöydöksiä eri neuvostomaista tapahtuu viikottain. Sergejevin mukaan nyky-Venäjällä on kuitenkin menossa ”sarjakuvabuumi”. Tyylit ovat saaneet vaikutteita muista maista, ja Sergejev toivookin että venäläinen sarjakuva löytäisi jälleen oman omintakeisen tyylinsä ja kielensä, kuten 80- ja 90-luvuilla.
LINKKEJÄ:
Suomen Pietarin-konsulaatin Murmanskin toimipisteen valokuva-albumi
Juttua ja kuvia Murmanskin arktisen yliopiston työpajasta (venäjäksi)
Ja lastenkirjaston tapahtumasta kirjaston sivuilla.
Polarconin valokuva-albumi 1
Polarconin valokuva-albumi 2
Polarconin valokuva-albumi 33