“Aamuyön valo on utuista. Pieni kummitus tuhisee oksalla, vetää lehteä peitokseen, ynisee itsensä uneen.”
Sarjakuvakeskuksen Galleria Ruudussa 30.8.–29.9. on esillä pysäytetyn hetken installaatio Terhi Ekebomin työn alla olevasta albumista. Albumin itsensä on taiteilijan mukaan tavoitteena ilmestyä vuoden loppuun mennessä.
– Olet asettanut näytteille yksikuvaisen sarjakuvan, tai veistoksen joka perustuu tulossa olevaan sarjakuva-albumiisi. Nuori nainen kävelee yksin pimeässä haamumetsässä. Voisiko tulevan sarjakuvan pelkistää siihen mitä tämä yksittäinen (ikkuna)ruutu kertoo, vai avautuuko teoksen juoni vasta albumissa? Entä mikä rooli veistoksellisuudella on suhteessa tähän sarjakuvaan?
“Nainen, metsä ja haamut ovat tarinan keskeisiä hahmoja. Installaatiossa, pysäytetyssä hetkessä on mukana monia tarinan elementtejä, joiden rooli avautuu tarinan myötä. Lamppurivillä ja kengällä on myös omat tehtävänsä tarinassa, ne eivät ole koristeita. Installaatiossa ne ovat mukana kysymyksinä tai arvoituksina.”
– Värit ovat sininen ja harmaa. Ovatko ne ainoat värit koko tulevassa albumissa?
“Sarjan värimaailma on pelkistetty, heijastaa tarinaa ja sen tunnelmaa. Väritys liikkuu akselilla sininen – harmaa – valkoinen – musta. Metsä ei esiinny vihreänä eikä vehreänä, se on haamutunnelman näyttämö.”
Muuminpehmeä kuolema
– Nimenä on vapaasti kääntäen kuollut luonto aaveineen. Liittyykö sarjakuvan teemaan jokin ekologinen juonne (luonto kuolemassa?) Vai onko ennemmin kyse sisäavaruudesta ja sen aaveista?
“Kyseinen metsä on oikeasti olemassa ja se on suojeltu. Siihen ei silti liity ekologista sivuvirettä. Ajatus aaveista liittyy metsässä todellisuudessakin tapahtuneisiin kuolemantapauksiin. Tarina itse on sepitettä ja liittyy omiin sisäavaruudellisiin tunnelmiini ja kohtaamiini vaikeisiin asioihin. Nature morte viittaa tarinan sisältöön, mutta myös installaatioon pysäytettynä hetkenä, josta voi tutkia elementtejä, mutta tarina ei siinä etene. Aaveet ovat installaation ainoat liikkuvat elementit.”
“Olen aiemmissakin töissäni käyttänyt polttovoimana erilaisia elämän esiintuomia kipupisteitä ja etäännyttänyt ne sitten sarjakuvakerronnan keinoin. Siten tarina jatkaa aiempaa linjaani. Kuolema on tässä työssä ensimmäistä kertaa mukana, olen aina aiemmin tietoisesti välttänyt sitä. Mielestäni sen läsnäolo haastaa ja helposti latistaa tarinan kuin tarinan, sillä niin suuren asian käsittely vaatii paljon.”
“Tulossa on aikuisten satu, kovien aiheiden käsittelyä etäännyttämällä osaksi fantasiatarinaa ja sen visualisointia pehmeällä otteella. Avajaisissa joku kuvaili installaatiota ‘muuminpehmeäksi maailmaksi’. Se on hyvin sanottu, lisäisin vielä ‘…jossa kuolema odottaa vuoroaan.’”
Haastattelu: Janne Vainio