Rui Tenreiro afrikkalaisesta nykysarjakuvasta Afri-Kuti-lehdessä: “Valitsemani sarjakuvataiteilijat pakenevat tavanomaista jollain tavalla”

Teksti ja kuvat: Roosa Soivuori

KUTI-lehden uusin numero, afrikkalaisiin sarjakuviin pureutuva Afri-Kuti on ilmestynyt, ja Sarjakuvakeskuksen näyttelytilan seiniä koristavat syyskuun ajan printit afrikkalaisista nykysarjakuvista. Haastattelimme Afri-Kuti -lehden päätoimittajaa, mosambikilaista sarjakuvapiirtäjää Rui Tenreiroa, joka nykyisin asuu Ruotsissa.

Afri-kuti-KUVA1

Afri-Kutin kannesta vastasivat Sérgio Zimba & Tommi Musturi.

Miten päädyit uusimman KUTI-lehden toimittajaksi? Millaista lehden tekeminen oli?

Tommi Musturi ja Kutikuti kutsuivat minut. Työskentelin KUTI-lehden parissa joka ilta töiden jälkeen, ja sain paljon apua toimittajapartnereiltani Tommilta ja Jonahilta (Sack).

Monilla afrikkalaisilla taiteilijoilla ei ole blogeja tai nettisivuja, mikä vaikeuttaa tälle maailman kolkalle tuntemattomien töiden löytämistä. Lehden tekemiseen sisältyi siis paljon tutkimustyötä, ennen kuin pystyimme edes aloittamaan neuvottelut sarjakuvataiteilijoiden kanssa. Monilla taiteilijoilla ei myöskään ole skannereita, photoshopia tai edes tietokoneita. Myös se tekee lehden toimittamisesta mielenkiintoista, koska taitelijat eivät lähetä töitä jotka ovat sopivankokoisia lehden sivuille. Toimittajilla on tällöin paljon enemmän päätöksiä tehtävänä ja esteitä ylitettävänä.

Afri-kuti-KUVA2

Tansanialaisen Philip Ndungurun sarjakuvaa.

Kasvoit Mosambikissa ja muutit sieltä Norjaan ja sen jälkeen Ruotsiin. Millaista oli kasvaa Mosambikissa ja muuttaa sieltä erilaiseen kulttuuriin?

Kasvoin todella erilaisessa yhteisössä kuin tämä. Olimme kommunistivaltio, ja kasvoin sisällissodan keskellä. Kaikki sarjakuvat  olivat poliittisia. Kun kommunismin aika päättyi ja sosiaalisten erojen mukana rikollisuus lisääntyi, sarjakuvat rajoittuivat sanomalehtisarjakuviin. Kaipaan kotia paljon, ja en oikein pysty samastumaan Galago-tyyliseen sarjakuvaskeneen Ruotsissa. Sen vuoksi oli hauskaa palata takaisin afrikkalaisten sarjakuvien pariin. Ne ovat hyvin erilaisia verrattuna poliittisiin sarjakuviin Ruotsissa, jopa ollessaan poliittisia.

Afri-kuti-KUVA3

Sarjakuvakeskuksen seiniä koristavat Afri-Kutissakin nähdyt sarjakuvat. Etualalla tansanialaisen Theophil R. Mnyavanun sarjakuvaa.

Milloin ja miten tutustuit sarjakuviin? Mitkä olivat ensimmäisiä sarjakuvia joita luit tai joista pidit?

Meillä oli aina sarjakuvia. Ensimmäiset kansainväliset sarjakuvat, joita muistan lukeneeni olivat Asterix, Hugo Pratt, Moebius ja Hyper Disney -antologiat. Mosambikilaisista sarjakuvista muistan albumit nimeltään “Akapwitchi Akaporo”​ ja “No Tempo do Farelahi”​ (João Paulo Borges Coelho). Luin myös mosambikilaista sarjakuva-antologiaa, Kurika-nimistä lehteä. Lisäksi isäni piirsi sarjakuvia, vaikka hän ei koskaan julkaissutkaan mitään. Aikaisina teinivuosinani luin paljon MAD-lehteä sekä Crepaxia, Bilalia ja Dave McKeania, joita tuskin voin edes katsoa nykyään.

Oletko piirtänyt sarjakuvia lapsesta saakka?

En, minä vain piirsin. En koskaan nähnyt piirustuksia mitenkään erilaisina verrattuna sarjakuviin. Minulle ne olivat vain sarjakuvia.

Afri-kuti-KUVA4

Kenialaisen Nicko Odinyon sarjakuvaruutu.

Millainen sarjakuvayhteisö Mosambikissa tai yleisemmin Afrikassa on?

Minusta Mosambikissa ei ole sarjakuvayhteisöä. Jokainen Afrikan osa on erilainen, se on suuri maanosa ja jokaisessa paikassa on oma skenensä. Mutta afrikkalaiset artistit näyttävät olevan — aivan kuin eurooppalaisetkin sarjakuvataiteilijat — ryhmä ihmisiä, jotka uskovat siihen mitä tekevät, huolimatta siitä että he eivät juurikaan tee sillä rahallista voittoa.

Miten valitsit taiteilijat, joiden töitä Afri-Kuti-lehdessä nähdään? Ketkä afrikkalaiset taiteilijat ovat henkilökohtaisia suosikkejasi?

Seurasin vaistoani mielummin kuin tein tietoisia valintoja. Mutta näkemykseni on, että useimmat valitsemani taiteilijat tekevät sarjakuvia paikallinen afrikkalainen yleisö mielessään. Sen lisäksi he pakenevat tavanomaista jollain tavalla, joko teemallisesti tai esteettisesti.  Minulla on monia henkilökohtaisia suosikkitaiteilijoita, mutta esimerkiksi Koffi Roger N’guessanilla on hyviä tarinoita.

Olet tehnyt neljä kirjaa. Sarjakuvakirjasi Høytiden (Metsän pidot) on myös suomennettu. Mitä teet tällä hetkellä? Suunnitteletko tekeväsi lisää kirjoja?

Sain juuri valmiiksi kirjan nimeltä Lanterns of Nedzu, joka tullaan julkaisemaan tänä syksynä norjankielisenä. Olen myös kirjoittanut tarinan, jonka Olle Forsslöf piirtää. Se julkaistaan englanniksi ruotsalaisen Peow! -kustantamon kautta.

Afri-kuti-KUVA5

Rui Tenreiron kirjoista yksi on julkaistu myös suomeksi Huuda Huuda -kustantamon toimesta. 

Mistä löydät inspiraation kirjoihisi ja muihin töihin?

Elokuvista ja kaunokirjallisuudesta.

Minkälaisia eroja näet afrikkalaisen ja eurooppalaisen sarjakuvan välillä?

Suosittelen lukemaan Afri-Kutin osion, joka on omistettu afrikkalaisista sarjakuvista kertoville teksteille. Tähän kysymykseen menisi monta vuotta vastata. Monien toimittajien ja sarjakuvakirjoittajien on katsottava afrikkalaisia sarjakuvia kriittisesti. Se on kartoittamatonta aluetta monille sarjakuvakriitikoille, ja nyt ollaan kovaa vauhtia selvittämässä afrikkalaisten sarjakuvien rakennetta sekä sitä mikä on niille luonteenomaista niiden syntypaikan perusteella. 

Kuten sanoin, Afrikka on suuri paikka, jonka osat ovat olleet erilaisten vaikuitteiden alaisena. Ranskalaistyylinen afrikkalainen BD (bande dessinée) on hyvin erilaista verrattuna tansanialaiseen Katuniin.

Afri-kuti-KUVA6

Eteläafrikkalaisen Ree Treweekin teos.

Saavatko afrikkalaiset sarjakuvat mielestäsi ansaitsemaansa huomiota?

Ehdottomasti eivät. Mutta kiitos Kutikutin ja Sarjakuvakeskuksen niiden mielenkiintoisuus ja uniikkius pääsee nyt esiin. Suurimmaksi osaksi afrikkalaiset sarjakuvat eivät kerro sodasta tai elämästä pienissä kylissä ennen kolonisaatiota. Ne ovat energiaa täynnä olevia tarinoita, jotka sijoittuvat jättimäisten kaupunkien, kuten Lagosin tai Johannesburgin taustakulisseihin, ja ne käsittelevät monia erilaisia teemoja. Joten kun ihmiset lukevat sarjakuvia, he alkavat kiinnittää huomiotaan niihin.

Afrikkalaisen nykysarjakuvan näyttely Sarjakuvakeskuksella 12.9.–1.10. Tervetuloa!

Afri-Kuti-lehti on ilmaisjakelussa meillä tai sen voi lukea verkossa osoitteessa http://issuu.com/kutikuti/docs/kuti41_pages/1 tai http://www.kutikuti.com/kuti_pdf/Kuti41_spreads.pdf

Kutikuti on suomalainen nykysarjakuvan kollektiivi. KUTI-lehteä voi tukea myös tilaamalla sen.

Sarjakuvataiteilijat: Jonah Sack (Etelä-Afrikka), KIF (Etelä-Afrikka), Koffi Roger N’Guessan (Norsunluurannikko), Mongo Sisé (Kongon tasavalta), Philip Ndunguru (Tansania), Michael Maqungo (Etelä-Afrikka), Sérgio Zimba (Mosambik), Mark Kannemeyer (Etelä-Afrikka), Motshumi Mogorosi (Etelä-Afrikka), Jimga Jimoh Ganiyu (Nigeria), Sunday Mgakama & Sanna Hukkanen (Tansania/Suomi), Theophil R. Mnyavanu (Tansania), Nicko Odinyo (Kenia), Ree Treweek (Etelä-Afrikka), Joanne Bloch (Etelä-Afrikka)

Rui Tenreiron Metsän pidot alennushintaan 10,00 € verkkokaupassa.