Terhi Adler tutkii sarjakuvan tilallisia mahdollisuuksia Whatever-näyttelyssään – taiteilija haastattelussa

Teksti ja valokuvat: Aino Sutinen

Terhi Adlerin hieno kolmiulotteinen sarjakuvanäyttely Whatever on esillä Galleria Sarjakuvakeskuksessa vielä 28.11.2020 asti. Tilassa on sekä suuria hahmoja että installaatiota, videota ja jopa pelillisiä elementtejä, kaikki osa suurta sarjakuvallista kokonaisuutta. Kannattaa tulla katsomaan! Lisää näyttelystä täällä.

WHATEVER promoweb

Hei Terhi! Onnittelut upeasta näyttelystä. Millainen luomisprosessi sen takana on?

Kiitos oikein paljon! Olen ollut todella innoissani päästessäni toteuttamaan ideoitani siitä, millaisiin eri muotoihin kolmiulotteinen sarjakuva voisi taipua. Aloin kehitellä ideaa opinnäytetyöhöni jo ehkä noin vuosi sitten, mutta se tarvitsi aikaa konkretisoituakseen siksi minä se on tänään nähtävissä. 

Alun perin mietin tekeväni graduni maailman luomisesta (world building) sarjakuvassa, kun olin ymmärtänyt että sarjakuvanovellin, saati -romaanin, tekeminen aikarajoitteen sisällä olisi minulle liikaa. Toinen toiveeni graduni produktiolle oli kuitenkin päästä tekemään näyttely ja harjoittelemaan sellaisen suunnittelua. Vihdoin ymmärsin, että mielestäni mielenkiintoisempaa kuin vain hahmomallien esittely ja originaalipiirrosten seinälle laittaminen olisi tehdä itse sarjakuva kolmiulotteisesti tilaan. Olinkin jo edellisenä keväänä suunnitellut hahmoja, ympäristöä ja taustatarinoita, joten oli kiva päästä kehittämään maailmaa edelleen kolmiulotteiseksi kokemukseksi, johon sukeltaa.

terhi adler nayttely

Halusin tutkia, millaisia erilaisia kokeellisia välineitä, joita voisi vielä löyhästi kutsua sarjakuvaksi, voisin kehittää. Sarjakuvan määritelmähän on toisiinsa jollain tavalla liittyviä kuvia aseteltuna sarjallisesti. Mikseivät nämä "kuvat" voisi olla myös kolmiulotteisia esineitä.

Esimerkiksi The House of Wonder -nukkekotityössä olen miettinyt kuvakokoja sekä hahmojen muodonmuutoksia ruudusta toiseen. Nukkekoti toimii myös polyptyykkina, eli yksittäisten huoneiden toimiessa ruutuina koko talo muodostaa jatkuvan kokonaisuuden ylikasvaneelle kissalle. Trippailu ja ikkunasta ulos kurkottavat liian isot raajat ovat tietysti viittaus Liisa Ihmemaassa -kirjaan. 

Kuuntelin myös paljon 70-luvun musiikkia Jefferson Airplanea unohtamatta. Aloitin ostamalla käytetyn nukkekodin, ja tein siitä paperille mittasuhteissa olevan pohjan sarjakuvalleni. Työskennellessäni nukkekodin ja hahmojen kanssa tajusin monta asiaa, esimerkiksi miten minun tulisi nyt ottaa kaikki irti kolmiulotteisuudesta: nukketaloa voisi katsoa monesta eri kulmasta, sinne voisi piilottaa asioita, joita suoraan edestä ei voisi havaita. 

whatever terhi adler sarjakuvakeskus 4a

whatever terhi adler sarjakuvakeskus 4

Käytännön tekeminen on myös tutkimusta, sitä kutsutaan taiteelliseksi tutkimukseksi. Aion kirjoittaa graduni selittämällä havaintojani näyttelytöiden tekemisestä, sekä käydä läpi alan teoriaa ja muita tehtyjä kolmiulotteisia sarjakuvia. Gradu on toivottavasti luettavissa ensi kesänä Aalto-yliopiston online-arkistossa.

Muissa näyttelyn töissä olen muun muassa kokeillut, miten näyttelykävijä voisi päättää hahmojen liikkeet noppia heittämällä sarjakuvageneraattorin avulla; miten hahmoista voisi saada lisätietoa pelkästään heidän makuuhuoneidensa tavaroista päättelemällä (ja miten ruutuja voisi selata pyöritettävällä alustalla); miltä tuntuisi itse astua osaksi sarjakuvaa, jonka ruutu on todellisen huoneen mitoissa; miten toimisivat yhden ruudun monologit, vai voisiko kolmen ruudun strippi olla sijoiteltuna eri puolille huonetta, aikajana pirstottuna; löytääkö näyttelykävijä eri teoksiin sirotellut vinkit, viitteet ja "easter eggit" – voisiko sarjakuvassa olla myös samoja elementtejä kuin point-and-click-tietokonepeleissä tai pakohuonepeleissä?

whatever terhi adler sarjakuvakeskus 8

Teoksien taustalla on siis paljon niin ajattelu- kuin konkreettistakin työtä, mutta en valita. Minulla oli tosi hauskaa näitä tehdessä. Päätin ensin sarjakuvien muodon ja funktion, ja olin itse asiassa hieman huolissani, että tulisiko itse sarjakuvan sisällöstä hyvää, sillä se on minulle tosi tärkeää. Ilman hyvää ideaa ei ole tarinaa, ja koko näyttelystä tulisi pannukakku. 

Kuitenkin töitä pidemmälle käsin tehdessä aivot askartelivat paitsi käytännön ratkaisujen, myös tekstin ja tarinoiden parissa. Tämä tapa on sopivan orgaaninen ja taipuisa, ja näin narratiivi myös sopii paremmin tilaan, sekä tarinat toisiinsa, kun en ole tehnyt lopullisia päätöksiä liian varhain. Pelkoni oli turha: mielestäni myös teosten sisältö yltää niiden formaattien ideoiden nokkeluuden tasolle.

 whatever terhi adler sarjakuvakeskus 3

Olet rakentanut kolmiuloitteisen sarjainstallaation suoraan tilaan, muun muassa suuria patsasmaisia hahmoja. Kuinka nämä on tehty?

Isot hahmot ovat paperimassaa, jota olen käyttänyt melkeinpä kaikissa näyttelyn töissä. Sain hyvää harjoitusta rakentaessani ensin pieniä paperimassahahmoja nukkekotiteokseen – ihmisenkokoiset veistokset syntyivät samoja periaatteita noudattamalla. Pyrin tekemään installaatiot ja veistokset pääosin kierrätysmateriaaleista ja minulla jo olemassa olevasta esineistöstä. 

Aloin rakentaa isoja hahmoja remonttijätteestä: vanhoista sähkölistoista ja maalipurkeista tehtiin luurangot veistoksille. Pyysin myös kavereita tuomaan pahvi- ja lehtiroskansa minulle, joten niitäkään ei tarvinnut ostaa. Sain myös monta apukättä; ilman kavereitani olisi aika loppunut varmasti kesken, sillä suurikokoisissa hahmoissa on paljon työtä. 

whatever terhi adler sarjakuvakeskus 6

Paperimassa on aivan loistava materiaali, koska se on hyvin anteeksiantavainen ja sitä voi työstää loputtomiin. Se ei ole liian painavaa, mutta kovettuessaan se on varsin kestävää. Jos jokin kohta oli liian iso, sitä oli helppo leikata mattoveitsellä pois, ja lisätä taas. Paperimassaa on myös helppo tehdä isossa skaalassa jättämällä paljon höttöä ja ilmaa väliin, tai sitten todella hienovaraisesti aina vain pienemmillä ja pienemmillä paperin palasilla. 

Hieromista olisi voinut jatkaa loputtomiin, mutta päätettyäni että hahmo on tarpeeksi valmis, pohjamaalasin sen gessolla. Senkin jälkeen oli mahdollista vielä esim. siloitella reiät piiloon paperisuikaleilla. Lopullinen maalikerros on akryylia, jonka päälle tein paksulla tussilla yksityiskohdat.

whatever terhi adler sarjakuvakeskus 2

Näyttelyyn rakentamassasi tarinassa on hauskoja tasoja, muun muassa someinfluensseriparodiaa ja ajankohtaista pandemia-ajan henkeä. Kuinka tarina syntyi?

Tarinat elivät takaraivossa pitkään. Tarkoituksena oli esitellä hahmot monologien avulla, mutta tehdä se kiinnostavasti ja samalla kuljettaa jonkinlaista teemaa. Päädyin pandemia-aiheeseen, koska se on meille kaikille yhteinen ja tuttu, samastuttava. 

Olen kuullut monia eri lähestymistapoja kriisiin, joten kukin hahmoista kertoi omasta suhtautumisestaan. Hahmot ovat kaksi viikkoa lukittuna näyttelytilaan, joten ajattelin sen olevan hyvä vertaus karanteenille. Haluan, että hahmot elävät tässä ajassa ja puhuvat ajankohtaisista asioista, oli se sitten some, self-help tai korona. Haluan myös olla työssäni hieman piikikäs, kriittinen ja ennen kaikkea hauska. Sarjakuvani hahmoja ei voi pitää kovinkaan miellyttävinä, heillä on kaikilla omat ongelmakohtansa, mutta kiinnostavia ja samastuttavia he ovat. 

whatever terhi adler sarjakuvakeskus 12

Kirjoittajana pidän korvat ja silmät koko ajan auki, ja tarinat syntyvät kohtaamistani asioista. Muistikirjaa on hyvä kantaa mukana, ihmisten kanssa käydyistä keskusteluista on hyvä ammentaa ja niissä vitsejä voi testata käytännössä. Kaikenlaista taidetta ja viihdettä on myös hyvä ahmia, samoin kuin ajatuksia ja outouksia, luonnossa käyskentelyä ja niin edelleen. 

Some-influensointi Kissan repliikeissä sopi hänen raivostuttavan itsekeskeiseen ja pinnalliseen karakteeriinsä. Pontta tähän sain sattumalta IG:stä näkemästäni Vicen videosta "Content Houseista", eli ökykämpistä joihin nuoret Tik-Tokkerit majoitetaan tekemään kalliilla tuotettua höttöä massoille. 

Kissa uskoo myös uskoo salaliittoihin, mutta ikkunaa naputtavat liskomiehet taas olivat todellisia henkilöitä, jotka halusivat illasta toiseen huomiotani, kun työskentelin myöhään veistosten parissa. Kirjoitin tarinat monta kertaa uusiksi, ja täysin lopulliset versiot syntyivät vasta pahville tussatessa.

whatever terhi adler sarjakuvakeskus 11

Mitä aiot tehdä sarjakuvan saralla seuraavaksi?

Seuraavaksi toivoisin tietysti löytyvän aikaa päästä tekemään Whateveristä perinteisempää 2D-versiota. Olen suunnitellut novellikokoelmaa, jonka tarinat olisivat jokseenkin pidempiä ja synkempiä, tosin huumoria unohtamatta. Näyttelyssä nähdyt työthän ovat strippejä tai yhden ruudun sarjakuvia, samoin tekeillä oleva animaatio on lyhyttä sitcom-muotoa, ja tarvitsee punchlinen toisensa jälkeen. 

Hitaammalla tahdilla saisin kerrottua hieman erilaisempia tarinoita. Novellit aion koostaa yksien kansien väliin, jokseenkin jatkuvaluonteiseksi sarjakuvaromaaniksi. Haluaisin edelleen jatkaa kokeellisella linjalla, ja minulla on ajatuksia testata mielenkiintoisia tarinankerronnallisia välineitä myös paperilla.

Toisekseen olemme valmistelemassa sarjakuva-antologiaprojektia (sarjakuva-)taiteilijaystävieni Shambhavi Singhin ja Punit Hiremathin kanssa. Antologian aiheena on yksinäisyys. Se on aina ajankohtainen aihe, ja somen aikakaudella voi olla yksinäisyydentunne iskeä pahemmin kuin koskaan. Haluaisimme nostaa pintaan myös yksinäisyyttä eri demografioden keskuudessa, miettiä hahmojen representaatiota vähemmistöjen näkyväksi tekemiseksi, sekä innostaa uudenlaisiin ihmissuhteisiin yksinäisyyden vähentämiseksi. Kirja tulee koostumaan erilaisista tyyleistä, tekniikoista ja ideoista. Odotan innolla, että pääsemme töihin käsiksi!

whatever terhi adler sarjakuvakeskus 9

Mikä on oma lempisarjakuvasi?

Vaikea valinta tietysti, mutta nostaisin ensimmäiselle sijalle Brecht Evensin. Oikeastaan mitä vain häneltä, koska rakastan hänen tyyliään. Ensimmäisen sijan saavat jakaa hänen Making of ja Panther-sarjakuvansa. 

Toiselle sijalle yltää Chris Waren Building Stories, joka on mielestäni mitä nerokkainta tarinankerrontaa. Kolmantena haluan mainita Sandman-sarjakuvat, koska niillä ja Neil Gaimanilla on ollut suuri vaikutus sarjakuvainnostuksessani teininä, vaikka pienestä pitäen tosin olen sarjiksia aina lukenutkin.

whatever terhi adler sarjakuvakeskus 1

Terhi Adler (1989) on poikkitaiteellinen graafikko, kuvittaja ja luova generalisti, joka tekee myös sarjakuvaa sekä animaatiota. Kiinnostuksenkohteita ovat myös esim. keramiikka, videotaide sekä komiikka. Adler on aiemmin valmistunut Aalto-yliopistosta taiteen kandidaatiksi, ja tämä näyttely on osa hänen maisterin opinnäytetyötään samaan laitokseen.

https://cargocollective.com/terhiadler
https://www.instagram.com/terhiadler

Terhi Adler: Whatever – Tilallista sarjakuvaa 16.-28.11.2020, Galleria Sarjakuvakeskus, Porthaninkatu 9, 00530 Helsinki.