Teksti, valokuvat ja Instagram-videot: Aino Sutinen
Kännykkä suunnataan kohti kuvaa paperilla ja ruudulle lävähtää sama kuva värikkäästi animoituna.
Olin kuuntelemassa australialaisen Sutun luentoa sekä suomalaisen Arilyn-sovellus-startupin edustajan Emmi Jouslehdon tuote-esittelyä Motion Comics -viikonlopputyöpajaa edeltävällä luennolla. Opimme, että sarjakuvaan voi lisätä liikkuvaa kuvaa, ääntä, pelillisyyttä…
Tällaiset kokeilut kurkottavat animaation tai pelin suuntaan, mutta ovat kuitenkin selkeästi vielä sarjakuvaa, jota voi lukea omaan tahtiin. Joskus esimerkiksi juonen suuntaan voi vaikuttaa. Tällaisista sarjakuvista on usein käytetty yleisnimeä motion comics. Kuka keksisi suomalaisen vastineen?
Myös printtiä ja liikkuvaa kuvaa voi yhdistää ja näin on luotu uusia lukemisen ja näkemisen tapoja. Kun todellisuuden ”päällä” nähdään laitteen ruudussa uusia elementtejä, puhutaan usein ”lisätystä todellisuudesta” (augmented reality). Esimerkiksi Google-lasit liittyvät tällaiseen kehityssuuntaan.
Ahkera Sutu
Stu Campbell eli Sutu on kokeilevan digitaalisen sarjakuvan pioneereja. Hän on tehnyt niin interaktiivisia digisarjakuvia, perinteisiä sarjakuvakirjoja, pelejä kuin videoitakin. Työteliäs Sutu matkustelee paljon ja on työskennellyt ties missä Australiasta Grönlantiin. Nyt hän on ollut residenssissä Suomessa ja on suuntaamassa seuraavaksi Yhdysvaltoihin.
Sutu on ehtinyt käyttää monenlaisia tekniikoita. Nyt hän kertoo hyödyntävänsä usein html5:tä, aiemmin Flashiä. Hän esittelee The Ocean is Broken -nettisarjakuvaa, joka näyttää sarjakuvan ja animaation välimuodolta. Sitä voi lukea omaan tahtiin koneelta, puhelimelta tai tabletilta.
– Digisarjakuvassa voi käyttää infinite canvasia, loputonta kuvapinta-alaa, jolloin voi liikkua moneen suuntaan. No, tässä voi liikkua lähinnä oikealle ja vasemmalle.
– Olen enemmän kiinnostunut tarinoista kuin teknologiasta sinänsä, hän muistuttaa muutamaankin otteeseen.
Kuulemma teknologialla kikkailua on välillä liikaakin, kun uusista mahdollisuuksista innostutaan.
These Memories Won’t Last taas on kaunis tarina Sutun oman isoisän dementiasta. Vaarilla menee nykyaika ja nuoruutensa sota-aika iloisesti (tai surullisesti) sekaisin. Koko tarinan matkalta mukana on punainen köysi tai lanka eräänlaisena metaforana. Selaimessa toimiva interaktiivinen sarjakuva käyttää kuvia, jotka haihtuvat kuin isoisän haihtuvat muistot, jos yrittää kelata taaksepäin.
– Halusin kiusata lukijaa vähän. Taaksepäin ei voikaan kelata, vaan pitää käyttää omaa muistia.
– Isoisälläni oli mahtava huumorintaju, haluan näyttää sen sarjakuvassa. Näin hänet katolla ilman housujaan.
Hieman myöhemmin käy ilmi, että These Memories Won’t Last on asetettu ehdolle Eisner-palkinnon saajaksi. Tarinan voi lukea ilmaiseksi netistä.
Episodimainen Nawlz-selainsarjakuva näyttää olevan tyylikäs yhdistelmä sarjakuvaa, videota ja pelillisyyttä. Se sai alkunsa jo 2008, ennen tablettien tuloa markkinoille.
– Kun iPad tuli, ajattelin: ”vihdoinkin”. Siinä voi helposti esimerkiksi zoomata.
– Nawlzissa halusin kokeilla erilaisia juttuja. Yritän välttää käyttöohjeiden sisällyttämistä tarinaan. Sen sijaan yritän vaivihkaa opettaa lukijaa käyttämään systeemiä. Esimerkiksi ohjaan häntä suuntaan, jossa hän veisi kursorin nuolen päälle ja nuoli vapauttaa sitten esimerkiksi animaatiota. Kätken sinne myös pieniä ekstroja, joita ihmiset voivat löytää.
– Yleensä tässä liikutaan vasemmalta oikealle, mutta esimerkiksi kun muistellaan, saatetaan mennä takaisinpäin. Tai kun kiivetään katolle, mennään ylöspäin.
Sutulta kysytään, työskenteleekö hän yleensä toisen ohjelmoijan kanssa.
– Joo. Olen ollut onnekas, kun olen löytänyt hyviä ohjelmoijia, joiden kanssa tehdä työtä. Löysin yhden tyypin, kun hän oli jättänyt kommentin Nawlzin traileriin. Nawlzissa työskentelin myös eri muusikkojen kanssa kaikissa eri episodeissa.
Modern Polaxis on hieman toisenlainen projekti, lisätyn todellisuuden sarjakuvakirja. Kirjaa voi lukea puhelimen tai tabletin kanssa, jolloin hahmot heräävät henkiin, tulee uutta liikettä, värejä, äänitehosteita, muutoksia tekstiin… Projektia varten luotiin kokonaan uusi sovellus.
– Tiedän, että voi olla vähän outoa lukea sarjakuvaa pidellen samalla kirjaa ja kännykkää. Siksi halusin sisällyttää tarinaan asioita, joissa on jotain järkeä. Tarinassa on mies, joka on vainoharhainen ja hän kätkee asioita lisättyyn todellisuuteen… Mutta en halua käyttää liikaa tehosteita vain niiden itsensä vuoksi.
Sutu esittelee viimeaikaisia pienempiä projektejaan: esimerkiksi väliaikaisia tatuointeja, joihin kännykän suuntaamalla saa näkyviin esimerkiksi ihosta nousevan madon. Lapset kuulemma rakastavat tätä.
– Odotan sitä, että pääsen tekemään asioita virtuaalilaseille, ettei aina tarvitse pidellä kännykkää edessään. Toistaiseksi on kallista kehittää sellaista.
Aboriginaalien parissa
Neomad on kiinnostava projekti, joka yhdistää sarjakuvaseikkailua, alkuperäiskansan myyttejä ja sosiaalisesti vastuuntuntoista yhteisöprojektia.
– Tein tätä yhdessä aboriginaalilasten kanssa Australian erämailla. Lapset pääsivät tekemään omia juttujaan interaktiiviseen sarjakuvaan. Lapsia tuli mukaan enemmän ja enemmän, lopulta myös monta paikallista isoäitiä ja muita yhteisön jäseniä…
Jokainen hahmo perustuu oikeaan henkilöön. Hahmoja näpäyttämällä pääsee kuulemaan näiden oikeaa ääntä. Formaatti yhdistää videota ja kevyesti animoitua sarjakuvaa. Se on ostettavissa iTunesista edulliseen hintaan.
NEOMAD : WE MADE THIS COMIC from Yijala Yala Project on Vimeo.
– Rahoitus on tietenkin aina ongelma. Tässä projektissa oli mukana paljon nuoria joilla on ongelmia lain kanssa. Australian valtiolle maksaa paljon, että nämä nuoret joutuisivat ajautuisivat rangaistuslaitoksen piiriin. Tällä pystyin perustelemaan rahoitusta – työskentelemällä nuorten kanssa voisin pelastaa heistä monia.
– He oppivat uusia taitoja ja voivat työllistyä. 50% nuorista vangeista on aboriginaaleja, vaikka heitä on 1% väestöstä. Systeemi on rasistinen.
– Saimme yhdenkin nuoren miehen vapautumaan syytteistä, vakuutimme tuomarin tekemällämme videolla. Sitten hän meni kouluun ja pääsee nyt elämässään eteenpäin.
Warlu Song on toinen aboriginaaleihin liittyvä tabletilta luettava sarjakuva.
–Tapasimme tämän 104-vuotiaan miehen, joka kertoi myyttisiä tarinoitaan. Piirsin tämän tarinan, joka on ollut satoja vuosia olemassa suullisena versiona. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tämä tarina esiteltiin laajalle yleisölle. Oli paljon työtä siinä, että saimme alkuperäisväestön luottamuksen.
Warlu Songissa voi kuulla tarinankertojan äänen. Tarinaa on käytetty myös aboriginaalien oman kielen opettamisessa ja säilyttämisessä. 104-vuotias tarinankertoja menehtyi prosessin aikana. Projekti kuulostaa huikealta, ja Sutu myöntää sen haasteet, kun on tullut yhteisöön ulkopuolisena.
Hänellä on myös uusia projekteja liittyen aboriginaalien tarinoihin. Hän selvittelee vielä työryhmänsä kanssa rahoituskuvioita, mutta on optimistinen.
– Australian valtio on historiallisista syistä paljon velkaa aboriginaaleille.
Outo motion comics
Sutu miettii, että koska tällaisilla sarjakuvalla on vain vähän tekijöitä ja lukijoita, se ei ole vakiinnuttanut paikkaansa sarjakuvan termistössä tai esimerkiksi myyntikategorioissa.
– Joskus puhutaan motion comicsista. On ollut vaikea vakiinnuttaa omaa termiä asialle. Ja millä osastolla se sijaitsee kaupassa?
– Kollegani on esimerkiksi tehnyt todella kiinnostavan interaktiivisen sarjakuvan, joka kertoo Iranin vallankumouksesta ja siinä on mukana oikeita dokumentteja, videoita jne. Hän on saanut paljon julkisuutta, mutta on ollut vaikea saada sitä iTunesiin tarjolle yleisölle. Siksi tästä on vaikea saada rahaa. iTunes on ongelmallinen.
Olemassaolevalla tekniikalla on myös rajoitteensa.
– Joskus keksin jotain mitä haluaisin tehdä, mutta ei ole olemassa työkaluja asian tekemiseen. Olen luonut erilaisia uusia ohjelmia ohjelmoijien kanssa ja mietin, kuinka voisin jakaa niitä.
Mikä ero tällä kaikella on peleihin?
– Ehkä vaatimustaso, eli mitä lukijalta vaaditaan. Tarinoissani on aika paljon tekstiä luettavana. Peleissä taas ollaan osa jotain maailmaa. Toisaalta jossain peleissä onnistutaan kertomaan tarinoita.
Sutu on kiinnostunut myös pelien kehityksestä, kuten siitä kuinka ihmiset voivat tavata toisiaan pelin sisällä ja tutkia uusia maailmoita yhdessä.
– Kaikki tämä on vielä lapsenkengissään. Vaikka olen tehnyt tätä kymmenisen vuotta, en ole tavannut monia muita jotka tekevät tällaista.
Sutu kertoo vielä, että pitää myös perinteisesti käsin paperille piirtämisestä.
– Minäkin haluan joskus pois ruudun äärestä.
Arilyn lisää todellisuutta
Arilyn on lisätyn todellisuuden (augment reality) julkaisualusta, suomalainen startup-yritys. Emmi Jouslehto kävi kertomassa, miten sovellus toimii. Arilyn on ilmainen sovellus, jonka voi ladata omalle puhelimelle tai tabletille. Arilyn Manager -portaalin avulla voi luoda asiota ohjelmaan. Linkkejä, tekstiä, videota, ääntä, kuvia, eri kieliä, virtuaalisia nappeja ja muuta voi siis yhdistää omaan Arilyn Managerilla tehtyyn kokonaisuuteen.
– Haluamme muuttaa tapaa jolla ihmiset katsovat maailmaa ja ovat vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Arilyn muuttaa sosiaalista, perinteistä ja digitaalista mediaa.
Sovellus tunnistaa jonkin graafisen asian (target) ja tuo esiin digitaalista sisältöä (content)
Mitä virtuaalisessa todellisuudessa voi tehdä?
– Esimerkiksi sarjakuva voi lähteä elämään animaationa suoraan paperista.
Laitteet voivat myös kommunikoida keskenään. Esimerkiksi skannaamalla kuvan voi ruudulle ilmestyvän sisällön lisäksi muualla sijaitsevista kaiuttimista tulla ääntä.
Jouslehto Arilynin läpi nähtynä.
Mikä tahansa printti toimii Arilynin kanssa, kunhan siinä on jokin kuva jonka Arilyn voi tunnistaa. Myös esim. Google-laseja tuetaan. Yritykset, museot ja muut ovat käyttäneet sovellusta mainoskampanjoissaan. Esimerkiksi räppiyhtye Huger Rauer sijoitti tarroja ympäri kaupungin ja näihin osoittamalla pääsi näkemään uusia musiikkivideoita.
Miina ja Manu -kirjaa osoittamalla saa esiin animaation.
Viikonlopun satoa
Viikonlopun työpajassa tehtiin kokeilevia sarjakuvia Instagramiin, joka mahdollistaa maksimissaan 15 sekunnin minivideot. Sarjakuvakeskuksen Instagram-tilille olikin ilmestynyt kurssilaisten töitä.
Arilynin edustajakin oli käynyt viikonlopun pajassa esittelemässä ohjelmaa tarkemmin.
Tapaan myöhemmin kurssilla olleen Eeva Meltion, joka kehuu viikonlopun kurssia. Sutu oli ollut inspiroiva opettaja ja neuvonut erilaisten ohjelmien käytössä. Meltiollakin on oma motion comics -tyyppinen projektinsa. Viikonloppuna hän ei ehtinyt tehdä valmista materiaalia Instagramiin, mutta sai paljon uusia ideoita.
Linkkejä:
Sutu Eats Flies -sivu
Eisner-palkintoehdokkuuden napannut These Memories Won’t Last
Sutun Instagram-tili
Kurssilaisten töitä Sarjakuvakeskuksen Instagramissa
Arilyn