Sarjakuvakeskuksen opettaja Karri Lehtonen ja opetusharjoittelija Veera Varteva ovat vetäneet seniorien sarjakuvakurssia tänä syksynä Kinaporin palvelukeskuksessa. Kurssi on osa Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksen Osaattori-hanketta. Osaattori-hankkeen tavoitteena on järjestää sekä kulttuuria ja taidetta vanhuksille, että töitä taiteilijoille.
– Meillä on ollut kurssilla kaksi teemaa, ensinnäkin vanhuus ja komiikka ja toiseksi omaelämäkerta. Komiikkapuolessa tehdään erilaisia strippejä esimerkiksi vanhuuteen liittyvistä sairauksista, lääkärissä käymisestä, tai yhteiskunnan suhtautumisesta vanhuksiin. Komiikan kautta voi käsitellä vaikeitakin asioita. Välillä kurssilla itketään, välillä nauretaan. Koko tunteiden kirjo käydään läpi, mikä on hyvä merkki, Lehtonen sanoo.
– Olemme tehneet myös sadutustehtäviä, joissa toinen kertoo tarinan toiselle, joka puolestaan kirjoittaa tämän tarinan valmiiksi käsikirjoitukseksi. Aina omaa tarinaa ei ole helppo kirjoittaa itse, vaikka se olisi valmiiksi päässä. Samalla harjoitellaan myös kertojan ääntä.
Opettajien tehtävä on auttaa oppilaita toteuttamaan ideoitaan, auttaa tekniikassa ja ennen kaikkea kuunnella osallistujien keskusteluja. Oppilaat saavat opettajilta myös kannustusta oman sarjakuvablogin aloittamiseen.
-– Ihmisen perustarve on istua ryhmässä ja kertoa tarinoita. Olen saanut hienoja kommentteja. Yksikin oppilas sanoi, että kurssi on auttanut häntä muistamaan jo unohtuneita asioita.
“Tämä on ollut uskomaton elämys itselle”
Viimeisellä kerralla kurssin neljä oppilasta viimeistelivät töitään ja ideoivat töistä koostetun pienlehden kansia sekä nimeä. Lehden nimeksi valikoitui Kuumat kynät ja opettajat laitettiin takakansiin “syyllisiksi”. Seniorien sarjakuvakurssilla on hyvä ja rento henki. Oppilaat ovat selvästi ylpeitä töistään ja tyytyväisiä kurssiin.
Pienlehti Kuumien Kynien tekijät ja “syylliset”, piirtänyt Riitta Levander.
– Herrajumala sarjakuvilla on valtava voima! Kun isännöitsijäni kävi asunnossani ja näki sarjakuvani, ne todella herättivät hänet, vaikka hän ei ole ole ollut kiinnostunut asioistani kymmeneen vuoteen”, Sirkka Turkki sanoo.
Taiteilija, taidekasvattaja, fysioterapeutti ja puhetaidon opettaja Turkki on innostunut tekemään sarjakuvia kansiollisen. Strippejä on yli sata ja ne kertovat suoraan elävästä elämästä. Turkki pitää myös luonnosvihkoa, ja yksikin strippi syntyi matkalla Vuosaaresta Sörnäisiin.
Turkki kuuli sarjakuvakurssista Kinaporin savityö- ja keramiikkakurssilla.
– Tämä on ollut uskomaton elämys itselle. Olen vieläkin shokissa tästä.
Turkki on julkaissut sarjakuviaan myös Facebookissa ja saanut paljon kommentteja. Kansainvälisesti suuntautunut Turkki piirtää myös kokemuksistaan Nepalissa ja Burundissa. Turkki käyttää sarjakuvissaan nimimerkkiä Måcamama. Måca on väännös moka-sanasta ja viittaa myös Turkin suomenruotsalaisuuteen. Turkkia taas kutsuttiin Burundissa Mamaksi.
“MåcaMama” Sirkka Turkin sarjakuvahahmojen kommentit ovat usein suoria lainauksia sattuneista tilanteista.
Riitta Levander on piirtänyt lapsena, mutta harrastus jäi ensin opiskelujen, sitten työn ja perheen takia.
– Päätin, että sitten kun jään eläkkeelle, aloitan piirtämisen, ja menin ensin elävän mallin piirustuksen kurssille.
Levander piirtää omaan arkeensa liittyviä asioita, kuten laukkujaan, jotka kertovat Levanderin harrastuksista ja matkustelusta. Yhdessä tehtävässä oppilaiden piti etsiä sanomalehdistä sanoja ja lauseita, ja yhdistellä niitä sarjakuviin tarinoiksi. Levander yhdisti sanomalehden lauseita, otti lehtikuvista mallia ja tuloksena oli tarina New Yorkissa asuvasta tanssijasta ja tämän matkamuistoista.
Riitta Levanderin piirrokset kertovat matkustelusta ja romantiikasta.
Kari Hirvonen on entinen kuvaamataidon opettaja, ja soittanut myös pianoa.
– Harjoittelemalla taidot pysyvät yllä, Hirvonen sanoo.
Kuten Turkki, myös Hirvonen piirtää töihin itsensä. Hirvosen töissä hän seikkailee anarkistisena kävelykeppihahmona.
Kaikilla kurssin oppilailla on omat teemansa, kuten Kari Hirvosella koominen kävelykeppihahmo.
Timo Tuutti puolestaan on tehnyt uskonnollisia sarjakuvia, huumoria unohtamatta.
– Tavoitteenani on piirtää koko Uusi Testamentti läpi. Vanha Raamattu-luennoitsija tietää, mistä piirtää. – Kuulin Kinaporin maalauskurssilla, että tarjolla on myös sarjakuvakurssia. Vaimoni kehotti lähtemään ehdottomasti sarjakuvapajaan, ja houkuttelin Karinkin maalauskurssilta mukaan. Tuutti seuraa sarjakuvataiteilijoista erityisesti Timo Mäkelää, joka käy samalla tanssikurssilla ja jolta on saanut tämän piirtämän Romeo & Julia -sarjakuvakirjan.
Timo Tuutti on piirtänyt Raamatun kertomusten lisäksi myös kurssin opettajat.
Sarjakuvajuttujen suurin vaikeus on itse aihe, ”mistä mä nyt sitten teen tän”. Oppilaat saattavat sanoa, että heidän elämänsä on tylsää, eikä heille tapahdu mitään. Kuitenkin oppilaat kertovat mitä mielikuvituksellisempia tarinoita.
Kurssin tärkein anti on huomata, että kaikille tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Kaikenlaista kiinnostavaa tapahtuu koko ajan, kun havahtuu siihen mitä ympärillä on. Sarjakuvan avulla tarina herää henkiin muiden luettavaksi ja jaettavaksi, ja siitä jää todistus, Lehtonen sanoo.
Kurssin töistä koottu näyttely on esillä Kinaporin palvelukeskuksessa (Kinaporinkatu 7-9) 11.12.2013 asti.
Mikä Osaattori?
Osaattorissa tarjotaan ratkaisuja palvelutalojen vanhusten ikävystymiseen, ja samanaikaisesti taiteilijoita kannustetaan osaamisensa laajentamiseen sekä vanhustalojen palvelujen kehittämiseen. Osaattori on Luovien alojen kehittämisohjelmaan kuuluva, Euroopan sosiaalirahastojen rahoittama hanke. Osaattori toimii Helsingin lisäksi myös Turussa, Lahdessa ja Jyväskylässä. Hanketta hallinnoi Lasipalatsin Mediakeskus Oy.
Teksti ja kuvat: Matleena Kantola