Residenssikuukauteni Riiassa on ollut arvaamaton, kiinnostava ja hedelmällinen. Sain residenssiasunnokseni huoneiston eräästä asuntolaivasta, joka kelluu omassa rauhassaan keskellä Daugavaa, ihan Riian vanhaa kaupunkia vastapäätä.
Varsinainen projektini oli antropomorfinen hiirtentäyttökurssi, jossa olisi sekä täytetty kuolleita hiiriä, että rakennettu niille viktoriaaniseen tyyliin pieniä dioraamoja. Lopulta workshop kuitenkin peruuntui jo toisen yhteistyötahon peräännyttyä.
Vaikka kuukauteeni on kuulunut paljon hyödyllistä, kiinnostavaa, ja opettavaista, halusin pistää aikani vielä enemmän hyötykäyttöön. Sopivaa projektia pohdiskellessani osallistuin moniin paikallisiin kulttuuririentoihin. Kävin mm. kokeellisen musiikin festivaaleilla, näyttelyn avajaisissa, lyhytelokuvafestivaaleilla, jurytin sarjakuvakilpailua paikallisten taiteilijoiden ja Belgian suurlähettilään kanssa, ja osallistuin sarjakuvatapaamisiin. Tein valokuvausreissun syksyiseen Jurmalaan, ja valokuvasin muutenkin paljon.
Lempipaikakseni muodostuivat torit. Lauantaisin järjestettävät pienemmät farmers market -tyyppiset tapahtumat olivat ihania, mutta sydämeni vei keskustori. Vietin siellä paljon aikaa sekä siksi että sieltä todella saa mitä vain, kuin myös siksi että yksinkertaisesti viihdyin siellä. Yhdeksi reissuni teemaksi voisikin nimetä rakkauteni ruokaan. Keskustorin loputtomat ihanat ja inspiroivat vihanneskojut, kalahallit, lihatiskit, juustot, mausteet ja leivonnaiset pitivät mut onnellisessa huumassa helposti vaikka koko päivän.
Paikallisten ruokakauppojen ja ravintoloiden valikoimat kiinnostivat loputtomasti, ja Baltian ehkä arkisin ruoka, pelmenit ilahduttivat laajalla saatavuudellaan. Pelmenit ovat olleet lähellä sydäntäni jo ennen tätä matkaa, joten oli mahtavaa voida kokeilla esimerkiksi käsintehtyjä ja kalliita jänispelmeneitä, tai euron hintaisia arkipelmeneitä kulmakaupasta.
Jonkun aikaa tunsin huonoa omaatuntoa siitä että käytin kaiken sen ajan mikä mun olisi pitänyt pistää tehokkaaseen työskentelyyn, ruuan ajattelemiseen, maistelemiseen, tekemiseen ja siitä kirjoittamiseen. Sitten koin valaistumisen. Tämä jos mikä on se hetki, kun mun on vihdoin kaivettava esille jo viisi-kuusi vuotta takavasemmalla muhinut ajatus ruokaintohimoni ja sarjakuvan yhdistämisestä.
Projekti oli vuosien saatossa muodostunut ajatukseksi kirjasta, jossa yksinkertaiset reseptit seuraavat vuodenkiertoa ja sesokeja, mutta sarjakuvan ja piirroskuvituksen rooli mietitytti. Residenssikuukauteni yllättäväksi tuotokseksi muodostuikin siis konsepti sarjakuvakeittokirjasta, sisältöä kuvaavalla työnimellä ”Ruokapornoa vasta-alkajille ja edistyneemmille”.
Halusin kirjan rakenteesta tiiviin ja selkeän, kokonaisuudesta toimivan, kiinnostavan, ja viihdyttävän. Resepteistä helppoja, yllättäviä, ja houkuttelevia, kirjan johtotähtiä. Sarjakuvista teosta tukevia. Kuvista vakuuttavia. Kaiken tämän konkretisoimisessa oli paljon työtä, mutta pikkuhiljaa, idea idealta, hahmotelma hahmotelmalta alkoi käsikirjoitus valmistua siihen pisteeseen, että kotiin tultuani voin (vihdoin!) aloittaa reseptieni puhtaaksikirjoittamisen, testauttamisen, ja massiivisen piirrosurakan.
Kaiken kaikkiaan olen kuukauteeni todella tyytyväinen. Olen saanut nähdä, kokea ja osallistua, Olen tutustunut paikallisiin ja muihin ulkomaalaisiin. Olen kohdannut vieraanvaraisuutta ja vilpitöntä kiinnostusta tekemisiäni kohtaan. Ja, ennen kaikkea, olen saanut mahdollisuuden uppoutua aatoksiin ja ideoihin joiden äärellä saatan olla parhaimmillani, ja joiden tuotoksista toivottavasti muutkin saavat tulevaisuudessa iloa ja hyötyä.
Eipä muuta, kuin että kiitos ruuasta, Latvia!
Teksti ja kuvat: Emmi Valve
Porvoolainen Emmi Valve oli CUNE Comics-in-Residence-taiteilijaresidenssissä Riiassa. Marraskuussa aukeaa uusi haku CUNE:n (Comics Union of Northern Europe) residenssipaikkoihin Euroopassa. Lisätietoa: cunecomics.net
Emmi Valve Fan Club -blogi: emmi.sarjakuvablogit.com