Gallerian seinät ovat täynnä pieniä ja suuria piirroksia, maalauksia, printtejä ja erilaisia kollaaseja. Milla Paloniemi tunnetaan tuotteliaana ja omaperäisenä tekijänä, jolle tärkeintä ei ole täydellinen tekninen taiturointi tai originaalien oikeaoppinen säilytys ja esillepano. Olennaisempaa on rehellinen ilmaisu ja taiteilijana kehittyminen jatkuvan luovan prosessin kautta. Paloniemen tekniikat vaihtelevat puuväreistä vektorigrafiikkaan ja vaikka vessapaperirullien käyttöön kierrätyskollaaseissa. Sarjakuvakeskuksen Kaikkee muuta -näyttely esittelee ”kaikkee muuta” kuin kuuluisinta hahmoa, Kiroilevaa siiliä. Ikkunassa on kyltti ”siilivapaa vyöhyke”.
–Tässä on paljon kuvitushommii, julistehommii, blogikamaa, kierrätysjuttuja sekä eri töitä eri näyttelyistä vuosien varrelta. Logoja on muutama. Nykytaidetta edustaa Taidekoulu Maan pääsykoetehtävä, joka on valokuvamuodossa. Vanhimmat Tassutellen-piirrokset ovat ehkä vuosilta 2003-04, mutta suurin osa töistä on n. viimeisen seitsemän vuoden ajalta.
–Säästän yleensä kaikki piirrokset. Itseäni kiinnostavat luonnokset ja tekovaiheet. Sarjakuvanäyttelyt on niin tylsiä jos niissä on vaan viimeisen päälle valmiita sliipattuja originaaleja! Tästä tuli sellainen näyttely, mitä ite haluisin käydä katsomassa. Paljon making of -meininkiä. Vihaan tylsiä sarjakuvanäyttelyitä!
Moni töistä on nähty En vaan osaa! -blogissa. Mitä blogi merkitsee Paloniemelle?
–Tosi paljon! Se on mulle juttu josta olen kaikkein eniten ylpee. Päätyöni taiteiljiana. Koen että sillä on ollut suuri merkitys myös lukijoille. Sinne tulee ängettyä kaikki. Sen piirtämisestä on tullut mulle pakkomielle.
Blogissa on paljon hyvin henkilökohtaista, omaelämäkerrallista materiaalia.
–Nyt eron jälkeen varsinkin piirtämisestä in tullut tärkee tapa olla yksin omien ajatusten kanssa – tulee piirrettyä nimenomaan itelle. Aiemmin mietin enemmän blogin konseptia – kuka lukee ja kuinka tekisin sinne ”viihdyttävää” kamaa. Nyt tulee enemmän piirrettyä itelle, sellaista fiilisteltyä. Aina on jotain draamaa ja tulee matskua.
–Tavallaan on myös lohduttavaa, kun hirveestä sydänsurusta tulee juttua joka saa hirveesti tykkäyksiä. Että terveisiä vaan mun muusille! Heh, muusille.
Toisinaan omaelämäkerrallisuus on kerrottu eläinhahmojen kautta, mutta kaikki eläinhahmot eivät kuitenkaan kerro suoraan tekijästään. Paloniemi on taitava myös klassisissa eläinvitseissä, hänellä tuntuu olevan loputon ideavarasto.
–Lamput korostaa mun päänsisäistä sirkusta. Ne on vähän kuin erivärisiä “idealamppuja”.
Paljon on myös kantaaottavaa aineistoa, esimerkiksi kasvissyönnistä. Näyttely on kuulemma tekijänsä henkilökohtaisin.
–Tuntuu jotenkin vielä rankemmalta, olo on vielä riisutumpi kun pistin noita juttuja tuonne seinille. Oli tosi puhdistava kokemus saada tää näyttely valmiiksi! Kohti uusia pettymyksiä!
Mitä uutta on työn alla?
–Nyt teen mm. siilin seiska-albumia. Kiva tehdä siiliä taas vuoden tauon jälkeen, hahmo tuntuu mukavan tuoreelta. Olen taidekoulussa ja lisäksi kaikenlaista pikkuhommaa riittää. Ja miljoona albumi-ideaa! Esimerkiksi suuri angstialbumini – vielä isompaa avautumista kuin blogissa. Tarina naiseksi kasvamisen vaikeudesta nyky-yhteiskunnassa!
–Eilen tuli tosi vahva fiilis siitä, että ehkä mulla tosiaan on oikeus kutsua itseäni taiteiljaksi – niin paljon oon pistänyt itseäni likoon tähän kaikken!
Kaikkee muuta -näyttely Galleria Sarjakuvakeskuksessa 22.8.15 asti.
Milla Paloniemen blogi: norpatti.sarjakuvablogit.com
Teksti ja kuvat: Aino Sutinen