Kuva: Mirja Kolttola
Wong syntyi 1974 ja on opiskellut taiteita Hongkongissa sekä vuorovaikutteista mediaa Lontoossa. Hän johtaa mediataiteen ryhmä nimeltä Writing Machine ja on julkaissut muutaman pidemmän albumin, joiden teemat tulevat tosielämästä. Hänen teoksensä Hello World on julkaistu englanniksi Helsingin sarjakuvafestivaaleilla.
Festivaalien aikana sivuja teoksesta oli esillä Lasipalatsin aukiolla. Tapasin Wongin ja juttelimme vähän hänen työstään.
Kuva: Mia Collan
Isä on lapselle kuin matkaopas
Wong kertoo, että Hello Worldin tarina oli alun perin julkaistu sanomalehdessä kolmen vuoden aikana, joten teos on kokoelma. Se on tarina isästä ja pojasta. Tarina hänestä ja hänen pojastaan.
–Kun aloitin tarinan, hän oli noin kahden vuoden ikäinen. Olen tehnyt poliittisia sarjakuvia samalle lehdelle noin seitsemän vuotta ja he pyysivät minulta pitkää tarinaa. Minun oli tehtävä se pojastani, sillä silloin hän oli maailmani.
Nimen Hello World alkuperä on tietokoneohjelmoinnissa. Yleensä opetellessa ohjelmoinnin perusteita, ensimmäinen askel on kirjoittaa yksinkertainen koodi, joka tulostaa ruudulle sanat ”hello world”.
Isä on lapselle kuin matkaopas, joten Wongin tehtävä oli esitellä maailmaa lapselleen.
–Koska teen poliittisia sarjakuvia, maailmani on todella negatiivinen. Näen maailman pimeän puolen, huonoja puolia ihmisistä ja yhteiskunnasta. Edessäni oli ongelma. Jos maailma on niin paha, miten voin esitellä sitä lapselleni?
Tästä ajatuksesta syntyi tarinan idea. Sarjakuvat muodostavat oman maailman pojan dialogin kautta, hänen näkökulmastaan. Se inspiroi Wongia näkemään uusia arvoja.
Kuvat: Mia Collan
Näkökulman vaihdoksia
Wong oli huolissaan, että vaikuttavatko kulttuurierot tarinan ymmärrettävyyteen täällä Suomessa. Palaute on kuitenkin ollut hyvää.
–Tämä on toinen julkaisemani kirja. Ensimmäinen kirja, Lonely Planet, kertoi ihmisistä jotka työskentelevät niin paljon, että unohtivat omat unelmansa. Tämä toinen kirjani on suunnattu lähinnä nuorille vanhemmille. Olin yllättynyt, että lapset tykästyivät siihen myös.
Kuva: Mia Collan
Kävelemme erään näyttelytyön luo. Se on yksi sivu tarinasta. Siinä poika ja isä katsovat asioita toistensa näkökulmasta.
–Tämä kertoo perspektiiveistä, kuinka he näkevät asiat eri tavoin. Muistutuksena meille mikä on oikein ja mikä väärin, kun olemme vihaisia lapsillemme. Ehkä lapsi ei olekaan tehnyt mitään väärää vaan kyse on eri näkökulmasta. Kun aikuiset katsovat asiaa lasten näkökulmasta, ehkä he ymmärtävät miksi lapset ovat semmoisia.
Kuva: Mia Collan
Justinin tyyli on lähellä graafista suunnittelua
Wong myöntää, että hänellä piiloviesti, poliittinen kannanotto, jonka halusi sisällyttää tarinaan, mutta huomasi, ettei se toimi. Tarina kuitenkin käsittelee hänen arvoja, ihmisyyttä, mutta eri näkökulmasta.
–Minulle tämä tuo tasapainoa. Koska teen poliittisia sarjakuvia joka päivä, tämä tarjoaa taukoa niistä.
Myös hänen poliittiset työt ovat erilaisia. Hän käyttää paljon yksinkertaista grafiikkaa, joka muistuttaa graafista suunnittelua.
Kuva: Mia Collan
–Monet poliittiset sarjakuvat ovat liian tunteellisia. Ne yrittävät iskeä tunteisiin. Kun luet niitä, ne ärsyttävät sinua tai päädyt nauramaan poliitikoille. Mutta se ei ole se mitä minä haluan. Haluan, että työni saa ihmiset ajattelemaan asioita. Kyse on enemmän heidän ajatuksista, heidän tavastaan ajatella asioita.
Tyylillisesti Hello World on hyvin samankaltainen. Lasten kirjat ovat usein värikkäitä. Ne ovat täynnä kirkkaita värejä, jotta lapset pitäisivät niistä. Hello World on yksinkertainen, neutraali ja toistuva.
–Tämä on tyylini. Luoda etäisyyttä ja antaa ihmisten ajatella itse. En halua pakottaa ketään nauramaan tai itkemään.
Toinen teos Lasipalatsin aukiolla kertoo kasvista.
–Minulla oli hänelle kasvi ja hän lupasi huolehtia siitä. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä ja kasvi kuoli. Tarinat ovat osittain tosia, mutta yritän täsmentää niitä.
Kuva: Mia Collan
Viimeinen teos jota katsomme, kertoo työskentelystä kotona samaan aikaan kun on kaksivuotias lapsi pyörimässä ympärillä.
–Työskentelen koko ajan ja tämä on se, miten poikani näkee minut, takaapäin. Hänellä oli tapana häiritä minua, koska hän halusi huomiotani. Sitten hän sai idean, miten saisin mahdutettua aikatauluuni enemmän aikaa häntä varten. Esimerkiksi, kun käynnistän konetta, voin piirtää hänelle kukkasen käynnistämisen aikana. Tai kun lataan kuvia vain samaan aikaan tehdä jotain muita pieniä juttuja. Kun hän lopulta laskee yhteen kaikki nämä sekunnit, hän on itse asiassa viettänyt yli minuutin kanssani.
Vaikuttaa siltä, että Hello World todella antaa pieniä näkökulmankääntövinkkejä vanhemmuuteen ja kasvamiseen. Kun päätämme haastattelun ja lähdemme eri teille, olen niin inspiroitunut, että unohdan kysyä Wongilta kuvaa. Muutamaa tuntia myöhemmin törmään häneen uudelleen ja hän poseeraa mielellään kansikuvansa vieressä.
Kuva: Mia Collan
Teksti: Mirja Kolttola
Käännös suomeksi: Mia Collan
Justin Wongin teos Hello World on Suomen sarjakuvaseuran kustantama ja tilattavissa Sarjakuvakeskuksen verkkokaupasta. Lisää englanninkielisestä kirjasta täällä.