Juliana Hyrrin kauniissa sarjakuvissa on elämän pieniä julmuuksia

Teksti: Aino Sutinen

Galleria Sarjakuvakeskuksen maaliskuun näyttelyntaiteilija on Juliana Hyrri. Maalauksien ja sarjakuvaoriginaalien upeita värejä kannattaa tulla katsomaan paikan päälle.

Hyrri kertoo: “Leikkikenttä on näyttelykokonaisuus, jolla lähestytään viatonta ja tahatonta pahuutta. Julmuutta, joka on saanut alkunsa kyltymättömästä hoivavietistä ja puhtaasta ymmärtämättömyydestä, omista tarpeista. Pahuutta, jota kohde ei ymmärrä tai pysty estämään.”

Hei Juliana Hyrri! Esittelisitkö itsesi?

No hei! Olen just ja just kasarilapsi. Synnyin eräässä Viron pikkukaupungissa, puhun sukulaisten kesken venäjää, asun Helsingissä ja suomi on ollut käytännössä lapsesta asti ykköskieleni. Toisin sanoen osaan kakkoskieltäni paremmin kuin ykköskieltä, menikö jo tarpeeksi monimutkaiseksi? Bonus: tykkään kissoista.

juliana hyrri sarjakuvakeskus

Voitit Oulun pohjoismaisen ”Sata”-aiheisen sarjakuvakilpailun joulukuussa, onneksi olkoon! Sarjakuvanovellisi ”Satakieli joka ei laulanut” kertoo riipaisevasti lapsista ja pieneläimistä. Minkätyyppisiä teemoja tykkäät yleensä käsitellä fiktiossasi?

Kiitos onnitteluista! Olen viime aikoina pohtinut viatonta pahuutta ja lapsen logiikkaa yleensä. Oikeastaan kaikki tarinat, joita olen nyt työstänyt, liippaavat näitä teemoja. Lapsen näkökulman kautta kerrotuissa tarinoissa on ulottuvuuksia, joita on vaikea tavoittaa muunlaisen kerronnan keinoin, sen olen huomannut.

Täysin fiktiota en kuitenkaan voi sanoa luovani, vaan kuten satakielestäkin kertova tarina, myös muut kertomukseni perustuvat joko omiin tai läheisteni kokemiin tositapahtumiin. Usein tarinoihini kuitenkin ilmestyy tehdessä twistejä, joista en ole ollut käsikirjoitusvaiheessa itsekään tietoinen.

juliana hyrri1

Kuinka kaunis kuvitustyylisi on kehittynyt? Siinä on mukavaa käsin eri välineillä tehtyä rouheutta ja usein arvaamattomia väriyhdistelmiä. Maalaustausta näkyy.

Eräs ystäväni aina sanoo, että hänen mielestään maalaus on ykkösjuttuni. Omasta mielestäni taas sarjakuva tuntuu itselleni luontevammalta taiteenmuodolta, vaikka sen parissa olenkin viettänyt vähemmän aikaa elämästäni. Kuvituksia olen tehnyt sitäkin vähemmän, vasta viime vuoden puolella nämä hommat aloitin kunnolla, mutta tässä tapauksessa maalari- ja sarjakuvataiteilijataustallani on varmasti ollut hyötyä. Olen etenkin taiteen suhteen spontaani ja varsin äkkipikainen tekijä, haluan nähdä lopputuloksen heti.

juliana hyrri3

Mitä sinulla on tällä hetkellä työn alla?

Teen sarjakuvanovellikokoelmaa juurikin näistä lapsuuden hankalista kokemuksista. Tarinoissani ovat vahvasti läsnä lapsen kokemus kuolemasta, vääryydestä ja väärinymmärryksistä. 

Galleria Sarjakuvakeskuksen taidenäyttelyyn voi tulla tirkistelemään tulevan kirjani originaaleja ja muita teeman puitteissa työstämiäni juttuja.

juliana hyrri2

Sarjakuvablogit.comissa sinulla on Rasvavihannes-blogi. Bloggaatko vielä?

Ah blogi! Se on minulle rakas, mutta jäänyt viime aikoina hyvin vähälle huomiolle. Itse asiassa asuin Japanissa reilut neljä kuukautta vuonna 2017 ja sinä aikana pidin päivittäin sarjakuvapäiväkirjaa. En kuitenkaan päivittänyt merkintöjäni sarjakuvablogiin, koska salaa haaveilen toteuttavani tästä nivaskasta itsenäisen kokonaisuuden… Aika näyttää! Tekeepä nyt mieli aktivoitua tuon blogin puolella, ehkäpä päivityksiäni näkee jatkossa enemmän.

Juliana Hyrri: Leikkikenttä – näyttely Galleria Sarjakuvakeskuksessa 8.–31.3.2018. Esillä sarjakuvia ja maalauksia. Näyttelyn avajaiset torstaina 8.3. klo 17–19, tervetuloa!

Teoksia on myynnissä. Lisää näyttelystä täällä.

Hyrrin kuvituksia on myös seuraavassa Sarjainfo-lehdessä (1/2018).

www.julianahyrri.com
rasvavihannes.sarjakuvablogit.com

juliana hyrri