Teksti: Aino Sutinen
Valokuvat: Kati Vuopala, Aino Sutinen
Hannele Richertin Suuntavaisto (Zum Teufel) on eläväinen sarjakuva, joka kertoo helsinkiläisestä Mirjamista. Nuori kahvilassa työskentelevä nainen muuttaa kotoa pois vauraampaan kaupunginosaan, jossa hänellä ei oikein olisi varaa asua.
Richertin kauniita käsinpiirrettyjä originaaleja ja raapekartonkitöitä kirjasta on esillä Galleria Sarjakuvakeskuksen lokakuun näyttelyssä. Osa töistä on myynnissä. Richert on tuttu myös Sarjakuvakeskuksen opettajana monilta kursseilta.
Hei Hannele! Mistä Mirjamin tarina lähti?
”Minulla oli päähenkilölle monta esikuvaa, mutta se ei ole kukaan tietty. On esimerkiksi kavereita ja julkisuuden henkilöitä.”
”Osa hahmoista perustuu muutenkin väljästi todellisiin ihmisiin. Hahmoilla on sellainen nuoruusvaihe, jossa ei oikein tiedä mihin on menossa.”
Vaikka kirjan kaupunkimiljöö on fiktiivinen, se muistuttaa Lauttasaarta, jossa Richert on itsekin asunut. Hän on myös punonut tarinaan itselle mieleenjääneitä paikkoja, tilanteita ja tapahtumia.
”Lauttasaaressa on ollut myös joku kommuuni, kun asuin 2007–08 siinä samassa asunnossa jossa päähenkilö kirjassa asuu. Kommunissa oli välillä jotain bileitä, mutta itse kuljin vain siitä ohi. Talo purettiin myöhemmin. Itse kävin kommuunibileissä muun muassa Arabiassa.”
”Mietin millainen tunnelma siellä on. Pistin päähenkilön vaan kävelemään sisään kommuuniin. Päähenkilö on sellainen tekijä, hänen on helppo vain tutustua ja tehdä kaikenlaista. Itse olen enmmän sivustaseuraaja.”
”Nämä ovat hyviä asioita hänen elämässään, vaikka hänellä on monia huolia. Sellaista nuoruus on, on kaikenlaisia vaaranpaikkoja, mutta kaikki on kuitenkin ihanaa ja jännää.”
Mirjami muuttaa tarinassa työväenluokkaisesta elämästä keskelle vauraampaa kaupunginosaa, eikä aivan tunne kuuluvansa sinne.
”Hän haluaa määrittää identiteettiään uusiksi sen perusteella, mitä hän itse haluaa. Kotona on rumia kuoseja ja taskulämmin meininki, hän haluaa jotain jännää ja mageeta.”
Uniosiot on toteutettu raapekartongille ja originaalityöt ovat nähtävillä näyttelyssä.
Kertooko kirjasi yhteiskuntaluokasta?
”On siinä vähän sellaista. Mirjami ei välttämättä itse ole kauhean tietoinen luokista, mutta törmää erilaisiin esteisiin, jotka kertovat luokasta. Toisaalta tarinassa on suomenruotsalainen tyttö joka on aina asunut saarella, hänkin koittaa toimia oman taustansa oletuksia vastaan. Eikä ehkä ihan täysin onnistu siinä.”
”Eri asuinalueiden normaalit ovat oikeasti aika erilaisia.”
Itse ajattelin että on jotenkin ihanaa, että tarinassa ei lopulta tapahtunut niin paljoa. Siinä ei ole selkeää perinteistä tarinan kaarta, mutta se mitä tapahtuu, on elämänmakuista.
”Niin ajattelinkin. Olen ajatellut että tähän tarinaan tulee kolme osaa, tämä oli niistä ensimmäinen. Olen jo miettinyt seuraavia.”
”Ajattelin alunperin, että tarinassa käsitellään rahaa ja rakkautta. Se kuulostaa niin kliseeltä, mutta niitä asioitahan siinä tavallaan pyöritellään.”
Richert keskittyy tällä hetkellä sekä päivätöihin että Sarjakuva ja siirtolaisuus -projektiin, jossa tutkitaan siirtolaisuuteen liittyviä sarjakuvia. Toinen osa on kuitenkin jo suunnitteilla.
Kirja tuntuu kertovan myös juuri Helsingistä.
”Joo. Itse en ole kotoisin Helsingistä, mutta olen asunut täällä kauan ja tykkään Helsingistä kauheasti. Paikat tässä eivät ole suoraan mitään tiettyjä paikkoja.”
Mirjamin kotipaikan esikuvana on ehkä Puistola tai Tapulikaupunki.
”Ajattelin että onko väärin pistää henkilö haluamaan pois lähiöstä, mutta se on todellinen asia. Hänen pitää päästä pois ja mielikuvan perässä. Äiti ja sisko taas ovat jäämässä, saman perheen sisällä voi olla erilaisia todellisuuksia.”
”Mietin mikä saa ihmisiä jäämään.”
Kirja sivuaa sellaisia aiheita kuin köyhyys, sairaus ja päihteet.
”Mietin, kuinka vähän köyhimpien ongelmista välitetään. Moni pitää ihmisiä syyllisiä omiin ongelmiinsa. Se on kauheaa. Itse olen poliittisesti vähän radikalisoitunut viime vuosina.”
Osta Hannele Richertin teoksia Turun Sarjakuvakaupasta, meiltä paikan päältä tai verkosta.
