Teksti ja kuvat: Roosa Soivuori
Sarjakuvakeskuksen galleriaa koristaa lokakuussa helsinkiläisen graafikko-kuvittaja Eeva Meltion “Harvest”-näyttely. Näyttelyyn sisältyy julistesarja, jonka Meltio suunnitteli vuoden 2016 Helsingin sarjakuvafestivaaleille. Lisäksi näytillä on hänen Hiekka-lyijykynäoriginaalejaan. Haastattelimme Meltiota näyttelyn ja sekä menneiden että tulevien sarjakuvaprojektien tiimoilta.
Suunnittelit tämän vuoden Sarjakuvafestivaaleille Harvest-julistesarjan, joka on parhaillaan esillä Sarjakuvakeskuksella. Mistä sait inspiraation julisteisiin? Onko niiden takana jokin tarina?
Harvest on yhtenäinen kuvasarja, joka kertoo symbolisesti erään modernin naisen tilanteesta tai dilemmasta. Alussa nainen on nuorempi ja vanhenee loppua kohden. Aika jonka hän voisi käyttää elämästä nauttimiseen kuluu taisteluun hänen omia demoneitaan vastaan. Inspiroiduin vanhoista myyteistä ja kaiverruksista, erityisesti Herakleen ja Hydran myytistä. Pidin myyttiin tehtyjen kuvitusten estetiikasta ja otin mallia sieltä. Julistesarja lähtikin oikeastaan liikkeelle visuaalisuuden kautta.
Eeva Meltio löysi inspiraationsa “Harvest”-julistesarjaan Herakleen ja Hydran myytistä.
Olet kuvittaja ja graafikko. Teit aikaisemmin myös esimerkiksi performanssitaidetta. Miten päädyit sarjakuvien pariin?
Menin taidekouluun 24-vuotiaana, kun uskaltauduin viimein hakemaan sinne. Fyysinen tekeminen tuntui silloin vaikealta. Meillä oli performanssiryhmä, jossa yhdessä tehden se tuli tutuksi. Sen jälkeen tein performanssitaidetta soolona, mutta nyt en ole tehnyt sitä moneen vuoteen. Sarjakuvista kiinnostuin vasta luettuani Tommi Musturin GLÖMP-kirjoja. Ajattelin: “Okei, sarjakuvaa voi tehdä tälläkin tavalla!” En ollut aikaisemmin lukenut paljon sarjakuvaa, lukuun ottamatta vanhoja Aku Ankkoja lapsena.
Meltio teki aikaisemmin performanssitaidetta ja päätyi sittemmin sarjakuvien pariin.
Sinulta on ilmestynyt vuonna 2015 Pedot-niminen esikoisteos, jossa käsitellään ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Millainen projekti kirja oli ja mitä halusit sillä kertoa?
Koen, että Pedot käsittelee pääasiassa ihmisiä ja sitä miten he toimivat ja ajattelevat. Sarjakuvissani eläimet toimivat enemmänkin ihmisen heijastuspintana, ja valitsin ne mukaan tarinankerronnallisista syistä. Minua kiinnostaa miten ihminen voi samaan aikaan olla sekä hyvä että todella alhainen ja itsekäs. Opiskelin sarjakuvaa sivuaineena ja valmistuin muutama vuosi sitten. Kirjan ensimmäiset tarinat syntyivät koulussa, ja koska tykkäsin niistä, aloin tietoisesti piirtää teemaan sopivia sarjakuvia. Kirjan tekemiseen meni noin neljä vuotta, ja piirsin paljon sarjakuvia uudelleen. Koin että opettelin samalla myös piirtämään, sillä en ollut piirtänyt paljon aikaisemmin.
“Minua kiinnostaa miten ihminen voi samaan aikaan olla sekä hyvä että todella alhainen ja itsekäs.”
Meltion sarjakuvanovelli on julkaistu Niskatuki-antologiassa. Sen lisäksi häneltä on ilmestynyt oma Pedot-kirja sekä mm. Saari-pienlehti.
Hiekka-sarjakuvasi on julkaistu Niskatuki-kirjassa ja lyijykynäoriginaaleja on esillä myös Sarjakuvakeskuksen näyttelyssä. Hiekkaa kuvaa Yhdysvalloissa tapahtuneita pölymyrskyjä. Miten päädyit tekemään aiheesta sarjakuvaa?
Näin Yle Teemalta Ken Burnsin dokumenttisarjan, joka käsitteli 30-luvulla tapahtuneita pölymyrskyjä. Ihmisten tarinat olivat kiinnostavia, mutta erityisesti minua kiehtoi kuvien visuaalisuus. Halusin liittää niihin uusia asioita ja mietin mitä uutta ne voisivat kertoa tästä päivästä tai miten ne voisi viedä symboliselle tasolle.
Luot sarjakuvillasi vahvoja tunnelmia. Mistä haet inspiraatiota tai miten virittäydyt luomaan tunnelman paperille?
Oikeastaan pitää vain epäonnistua muutaman kerran ennen kuin pääsee fiilikseen ja onnistuu. Olin muutama vuosi sitten Dominique Gobletin sarjakuvatyöpajassa, ja mieleeni on jäänyt hänen neuvonsa: “Kun toistat jotain asiaa tarpeeksi monta kertaa, rentoudut ja opit.”
Näyttelyssä on esillä myös Hiekka-sarjan lyijykynäoriginaaleja.
Olet julkaissut Yksitoista-nimisen sarjakuva-antologian osana Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun maisterin tutkintoasi. Miksi valitsit aiheeksi sarjakuvan?
Taustalla oli yhteisöllinen tekeminen. Antologiaan päätyi yhteensä 11 sarjakuvaa, joissa oli mukana 15 tekijää. Olin tehnyt performanssitaidetta, joka oli hyvin yhteisöllistä. Halusin kokeilla miten sellainen voisi toimia sarjakuvassa. Kun näkee miten muut ihmiset tekevät, se avaa myös uutta omaan tekemiseen. Valitsimme teemaksi “Arjen murtumat” ja työstimme sitä esimerkiksi improvisaatioharjoitusten kautta.
Millainen ilmaisukeino sarjakuva on mielestäsi verrattuna muihin taiteen muotoihin?
Samoja teemoja voi käsitellä eri taiteenmuotojen avulla, vain ulkoasu on erilainen. Performanssitaiteessa on välittömyyttä ja suoraa kontaktia, kun taas sarjakuvan teen työhuoneellani ja joku lukee sen jossain muualla. Sarjakuvan lukeminen on yksityisempi kokemus, kun taas performanssiesitys on kollektiivinen sekä esiintyjän että vastaanottajan kannalta.
“Performanssitaiteessa on välittömyyttä ja suoraa kontaktia, kun taas sarjakuvan teen työhuoneellani ja joku lukee sen jossain muualla.”
Julistesarjan nainen taistelee omia demoneitaan vastaan.
Voitko paljastaa mitä projekteja sinulla on tällä hetkellä tekeillä? Aiotko jatkaa tulevaisuudessakin sarjakuvan parissa?
Innostuin pölymyrskyteemasta, ja teen siitä nyt pidempää versiota. Olen myös kokeillut erilaisia tekniikoita, esimerkiksi tehnyt siitä animaatioita. Harvest-näyttelyssäkin on esillä yksi Hiekka-animaatio, jonka näen oikeastaan yhtenä sarjakuvaruutuna, johon sisältyy liikettä ja ääntä. Toimin joskus animaattorina työni puolesta, ja olisi hauskaa tehdä sitä tulevaisuudessa enemmänkin. Tekeminen ei saa kuitenkaan olla väline- vaan sisältölähtöistä. Ajatuksenani olisi julkaista uusi kirja sähköisenä, ja sisällyttää siihen animaatiota. Printtiversiosta en aio kuitenkaan luopua kokonaan, sillä digitaalinen versio häviää herkästi bittiavaruuteen.
Eeva Meltion Harvest-näyttely on esillä Sarjakuvakeskuksen galleriassa 3.–29.10.2016.
Sarjakuvakeskuksen kaupassa on useita kirjoja, joissa Meltio on mukana!