Poliittinen sarjakuvailta 11.10.2011

poliittinen sarjakuva

Sarjakuvan yhteiskunnalliset ulottuvuudet jäävät harmittavasti julkisessa keskustelussa pimentoon, vaikka nykysarjakuvassa on usein vahva poliittinen vire. Sarjakuvakeskus tarjosi lokakuussa neljälle poliitikolle mahdollisuuden tutustua yhteiskunnalliseen sarjakuvaan. Haasteeseen tarttuneet kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), Juho Eerola (PS) ja Kari Uotila (vas.) sekä kunnanvaltuutettu Osku Pajamäki (SDP) keskustelivat lukukokemuksistaan yleisölle avoimessa tilaisuudessa keskuksella 11.10.

Poliitikot olivat saaneet etukäteen luettavaksi kolme syksyn uutuussarjakuvaa, Zeina Abirachedin Pääskysen leikinAnna Sailamaan Paimenen ja Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet. Vaikka kaikki neljä tunnustivat olevansa aikuisten sarjakuvan suhteen enemmän tai vähemmän ummikkoja, olivat luetut teokset vakuuttaneet poliitikot sarjakuvailmaisun voimasta yhteiskunnallisista epäkohdista kertomiseen. Pajamäki myönsi olevansa kaiken poliittisen taiteen suhteen hyvin ennakkoluuloinen, mutta kehui sarjakuvan ”antavan luvan nähdä ja ajatella itse”. Erityisen vaikuttuneita keskustelijat olivat Tietäväisen siirtolaisodysseiasta, jota Eerola vertasi huolellisen taustatyönsä vuoksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläiseen.

Keskustelussa kävi hyvin ilmi, kuinka eläytyminen sarjakuvan maailman voi viedä lukijat aivan päinvastaisiin johtopäätöksiin. Eerola käännättäisi Näkymättömiä käsiä Afrikan kielille, jotta siirtolaiset ymmärtäisivät olla lähtemättä Eurooppaan epärealististen haaveiden perässä. Alanko-Kahiluodon mielestä sarjakuva taas kertoi tehokkaalla tavalla länsimaisille ihmisille minkälaiseen kurjuuteen ja siirtolaisten hyväksikäyttöön pävittäinen kuluttamisemme linkittyy. Ratkaisut esiin nouseviin ongelmiin voivat olla lukijoiden mielissä erilaisia, mutta Näkymättömiä käsiä lukiessa kukaan tuskin epäilee Tietäväisen kuvaaman maailman autenttisuutta, summasi Pajamäki.

Sarjakuvan yhteiskunnallisuudesta siirryttiin keskustelun toisessa osassa sarjakuvan yhteiskunnalliseen asemaan ja kulttuuripolitiikkaan. Keskustelua seuraamaan saapuneet sarjakuva-alan ammattilaiset valottivat useammassakin puheenvuorossa taidemuodon hankalaa asemaa erilaisissa tukijärjestelmissä. Kukaan paikalle kutsutuista päättäjistä ei ollut esimerkiksi tietoinen siitä, että sarjakuva määritellään valtionhallinnossa muotoiluksi. Alanko-Kahiluoto totesi, että ihannetapauksessa taide saisi kehittyä vapaasti, ilman ulkopuolelta tulevia lokerointeja. Poliitikot kehottivat kuitenkin sarjakuva-alan toimijoita hakemaan joukkovoimaa ryhmittymällä yhteen likeisten taidemuotojen kanssa. Sarjakuvan parissa työskenteleviä kehotettiin esittämään päättäjille konkreettisia parannusehdotuksia – sekä kutsumaan poliitikkoja vierailuille myös jatkossa. Suomalaisen sarjakuvan korkeasta tasosta vakuuttuneena Alanko-Kahiluoto, Eerola, Pajamäki ja Uotila lupasivat viedä sarjakuva-alan viestiä eteenpäin kabineteissa ja käytävillä.

Kuva: Ville Tietäväinen, kuvankäsittely Tiiu Aning