Ruutu lopettaa – viimeisenä Jupun Superäiti

Sarjakuvakeskuksen Galleria Ruutu on toiminut jo kohta vuoden päivät osana sarjakuvataiteen läänintaiteilija Solja Järvenpään (kuvassa oik.) laajempaa projektia tehdä sarjakuvaa taidemuotona tunnetuksi. Nyt tässä pienimuotoisessa ikkunagalleriassa on viimeinen näyttely, Johanna ”Jupu” Kallion (kuvassa vas.) Superäiti, jonka avajaiset pidettiin keskiviikkona 5.12. Näyttely on avoinna vielä tammikuulle, 10.1.2013 asti, jonka jälkeen koko Ruutu-galleria lopetetaan ainakin toistaiseksi. Sarjakuvakeskus kaavailee paikalle katutaide-ikkunaa.

Järvenpää ei halua eritellä kaikkia niitä syitä, jotka johtivat Ruudun lopettamiseen. Hänellä ei ole mitään pahaa sanottavaa kuluneesta kaudesta; yksinkertaisesti viimeinen läänintaiteilijan vuosi tullaan käyttämään muihin osaprojekteihin. Aikansa kutakin, voisi sanoa.

Ruutu aloitti viime tammikuussa Antti Silvekosken näyttelyllä. Yleislinjana on ollut taidesarjakuva, joka voidaan Järvenpään mukaan erottaa sellaisesta ”käyttösarjakuvasta”, joka sopii sanomalehtien sarjakuvasivuille.

”Mä oon saanut tästä paljon irti itelleni. Olen yrittänyt löytää meidän sarjakuvapiirin kenestä poikkeavia töitä, vähän niitäkin jotka ei oo tollasia vakionäyttelynaamoja.”

Esimerkkinä Järvenpää mainitsee kehitysvammaisten työt. Toinen esimerkki on kuvataiteilija Tommi Hämäläinen, joka ”tekee sarjakuvaa joka on ennemmin kuvataidetta” ja oli Ruudussa huhtikuussa.

Yhtenä kokoavana linjana Järvenpää mainitsee, että hän on toivonut näytteilleasettajilta kolmiulotteista ilmettä. ”Siinäkin taiteilijat ovat onnistuneet.”

Ruutu-gallerian sijaan läänintaiteilija yrittää ensi vuonna saada kasaan isompaa näyttelyä. Samalla hän keskittyy lobbaamaan suunnitteilla olevaa sarjakuvarunokirjaa.

Sarjakuvataiteen läänintaiteilijan tehtäväalueelta Järvenpäällä on ollut kolme keskeistä tavoitetta: parantaa sarjakuvaopetusta ja sarjakuvan näkyvyyttä sekä osallistua Sarjakuvan tiedotuskeskuksen arkistohankkeeseen mm. visuaalista ilmettä kehittämällä.

Sarjakuvaopetuksen tason parantamisesta Järvenpää mainitsee esimerkeiksi sarjakuvaopettajien päivät sekä sarjakuvan tehtävävihkon, joka on valmistumassa koulujen ala-asteita varten. Myös ammattikorkeakouluihin pyritään saamaan erityistä sarjakuvakoulutusta.

Työt eivät lopu kesken tällä saralla. Lahden Muotoiluinstituutin avoimessa ammattikorkeakoulussa alkoi syksyllä 2012 sarjakuvakurssi jonka vastuuopettajana Järvenpää toimii. ”Sarjakuvanopetusta tullaan jatkossakin toteuttamaan Lahden Muoiluinstituutissa. Vuonna 2013 alkaa avoimessa AMK:ssa sarjakuvakurssi, jonka vetäjinä kanssani toimii Jupu Kallio ja Karri Laitinen.”

Taiteellista käyttösarjakuvaa

Yksi kurssin tulevista opettajista ja Ruudun viimeinen sarjakuvataiteilija, Johanna ”Jupu” Kallio (s. 1979) arvioisi, että verrattuna Ruudun tähänastiseen tarjontaan hänen teoksensa olisivat ”enemmän käyttökamaa” kuin puhdasta taidesarjakuvaa.

Jupun kaksi edellistä täyspitkää albumia (”Baarien nainen” ja ”Koirapuistojen nainen”) kuvailevat humoristisesti ja osittain omaelämäkerrallisesti nuoren naisen kehitysvaiheita itsellisestä naisesta perheytyneeksi naiseksi. Taiteilijan mukaan näyttelyn perustana ollut ”superäiti” voidaan nähdä osana jatkumoa, mutta näkökulma on kahta albumia fantasiatäyteisempi ja osittain ulkopuolisempi ja antaa enemmän tilaa tulkinnoille. Ei ole vielä tässä vaiheessa varmaa, tuleeko projektista kolmas albumi.

Missä määrin nämä elämäntapakuvaukset sitten heijastavat taiteilijan omaa elämää? ”95% on totta” Jupu vakuuttaa – mutta ”joskus vaan yhdestä lauseesta lähteneitä, joten siitä yhestä lauseesta on pitänyt vähän lisätä” jotta saisi vähintään kolmen ruudun pituisen sketsin.

Sarjakuvatyylinsä Jupu arvioi alkaneen kehittyä noin vuonna 1997. Merkittävänä vaikuttajana hän mainitsee Simpsonien luoja Matt Groeningin elämän helvetti -sarjakuvat, jotka vaikuttivat hänen omiin hahmoihinsa. ”Luulen, että vaikutti piirustustyylinkin kehittymiseen.”

Jupu on koulutukseltaan vaatesuunnittelija. Miten käsityöläisen koulutus vaikuttaa sarjakuvantekoon?

”Hidastavasti.” Kun tekee myös käsitöitä, piirtäminen jää tiettyinä kausina taka-alalle. Tyylillisesti vaikutussuunta näyttäisi olevan ennemmin sarjakuvasta käsityöhön. ”Mä voin tehdä samanlaisia vaatteita kuin sarjakuvissa.”

Pyrkimyksistä rinnastaa sarjakuva käsityöhön ennemmin kuin taiteeseen Jupu toteaa, että ”eihän ne nyt oo lähelläkään toisiaan. Käsityössä matkitaan valmiin kaavan mukaan.”

”Sarjakuva on vapaamuotoisempaa” ja sijoittuisi siis vapaiden taiteiden piiriin – mutta mitä sitten tarkoittaa Jupun itsensä tekemä ”käyttökama” verrattuna ”taidesarjakuvaan”?

”Taidetta ei välttämättä ole tarkoitettukaan ymmärrettäväksi.” Ymmärrettävyyden lisäksi huumori on Jupulle keskeistä sarjakuvanteossa; taiteessa sitä ei aina välttämättä tarvitse olla.

Sarjakuva siis on taidetta, mutta kaikki taide ei välttämättä ole sarjakuvaa.

 Johanna “Jupu” Kallion Superäiti Galleria Ruudussa 10.1.2013 saakka.

Teksti ja haastattelut: Janne Vainio
Kuvat: Antti Vainio