Sarjakuvan momentti

Tänä syksynä pitkälle lobbaamiselle ja pohjustustyölle tuli palkintonsa, kun sarjakuva sai juuri julkistetussa valtion vuoden 2013 taloushallintoesityksessä oman budjettimomenttinsa kulttuuritukea saavana taiteenalana. Tämä tarkoittaa, että sarjakuvalle on taiteenlajina korvamerkitty budjetissa oma osansa veikkausvaroista jaetusta potista. Se ei siis suoranaisesti tarkoita lisärahoitusta vaan jo jaossa olevia valtion tukirahoja niin alan järjestöille kuin taiteilijoille. Aiemmin sarjakuvakentän tekijät ovat saaneet tukea muotoilualan osana, nyt raha on siis irrotettu omaksi kokonaisuudekseen.

Tämä on merkittävä askel ja aktiivisesti tavoiteltu virstanpylväs alan toimintamahdollisuuksien edistämisessä. Oma budjettimomentti luo alalle pitkäjännitteisyyttä ja vakautta, josta on pakko olla iloinen ja tyytyväinen. Realistina on kuitenkin pakko sanoa, ettei tämä suoraan vielä ratkaise yhtään alan ongelmaa mutta on toki hyvä työkalu asioiden eteenpäin viemiseksi ja rahoituksen kehittymisen seuraamiseksi.

Viime vuonna keskustelin kirjamessuilla sarjakuvan asemasta kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon kanssa. Hän oli juuri ennen keskustelua jättänyt kulttuuriministerille kirjallisen kysymyksen sarjakuva-alan tukemisesta.

Onko opetus- ja kulttuuriministeriössä kiinnitetty huomiota sarjakuva-alan valtiolta saaman tuen vähäisyyteen ja ollaanko ministeriössä valmiita kehittämään sarjakuva-alan tukea niin, että sarjakuva-taiteilijoiden mahdollisuudet pitkäkestoiseen työskentelyyn paranevat ja alan toimijoiden pitkäjänteinen työskentely sarjakuvan kehittymiseksi itsenäisenä taidemuotona tulee mahdolliseksi?

Jonkinlainen vastaus kehittämishaluille saatiin tämän momentin myötä. Tämä kysymys on kuitenkin hyvä esittää uudelleen nyt, kun oma momentti on olemassa. Työkalut ovat nyt olemassa, seuraavaksi pitäisi tulla tuloksia.

Rahaa on tietysti aina vaikea jakaa, ja populistisissa mielipiteissä rinnastetaan nopeasti vaikkapa vanhustenhoito ja kulttuuripalvelut. Välillä onkin saanut kuulla aika kovaa kritiikkiä sarjakuvan tukemisesta - tällaisille haihattelijoille on tarjottu menolippua Kreikkaan. Tämä tietysti kuuluu nykypäivän verkkokeskustelun arkipäivään, mutta vie usein pois asiasta.

Sarjakuvan saama tuki on edelleen niin pientä, ettei sillä ole varsinaista vaikutusta valtion talouteen. Varsinkin rakenteisiin kohdistuva tuki on erittäin pientä, eikä se mahdollista pitkäjänteistä toimintaa. Mutta rakenteiden luomisesta on tässäkin kysymys, ja eteenpäin mennään. Vaalien kunniaksi puetaan ajatus toiseen muotoon. Perusrahoituksen myötä pystymme tarjoamaan parempia kulttuuripalveluita niin lapsille, aikuisille kuin vanhuksillekin ja ohessa tarjoamaan vielä palkkatöitä suomalaisille taiteilijoille.

Edelleen jää nähtäväksi, mitä oma momentti varsinaisesti tarkoittaa. Toivottavasti se näkyy yleisissä alan saamissa tukisummissa, perusrahoituksessa ja apurahavuosissa. Asiaa on kuitenkin nyt joka tapauksessa helpompi seurata. Taiteen edistämiskeskuksen toiminnan käynnistyminen vuonna 2013 tuo osaltaan lisää selvyyttä ja muutoksia asiaan. Sitä odotellessa.

Kalle Hakkola

PS. Olkoon tämä nyt hyvä paikka kiittää kaikkia viimeisen vuoden aikana tähän poliittiseen keskusteluun osallistuneita. Erityiskiitokset haluan antaa Outi Alanko-Kahiluodolle sekä kultuuriministerin entiselle avustajalle Anna Tulustolle, jotka molemmat omalla panoksellaan auttoivat meitä merkittävästi.