Taidetta, kukkia ja koiria Berliinin residenssissä

Teksti ja kuvat: Taina Hakala

Sain viettää ihanat kaksi viikkoa toukokuussa 2016 Koloniestrassella Särön residenssissä sarjakuvaseuran kautta, kiitos siitä! 

Residenssin työrauha oli mitä mainioin ideoinnille, muistojen kaivelulle, kirjoittamiselle  ja piirtämiselle, mitä tulin residenssiin tekemään. Kahden viikon taukoamaton työrauha kun on etenkin perheelliselle melkoista luksusta. Ehdin hyvin syventyä vanhoista kuvista piirtämiseen ja kirjoittamiseen, erittäin mukavaa saada kerrankin työskennellä päiväkausia omaan tahtiin, rauhassa keskittyen. Oleilin isossa yhden hengen huoneessa, kahden hengen siivessä ehti Kuvittajien puolelta olla kaksi mukavaa seuruetta. 

huone

tyopoyta

taina-hakala-piirros2

Talo oli varsin rauhallinen vaikka Weddingin kaupunginosaa jossain tekstissä tituleerattiin slummiksikin. Nyt Weddingissä onkin käynnissä taideprojekti Kolonie Wedding, jonka tarkoitus on tuoda lisää taidetta levottomaan kaupunginosaan, tarjota matalan kynnyksen tiloja taiteeseen tutustumiselle ja ihmisten yhdessäololle ja siten lisätä alueen viihtyisyyttä ja asukkaiden itsekunnioitusta. Kolonie Wedding -projektissa on mukana myös suomalaistaustainen galleria Toolbox, joka löytyy aivan residenssin läheltä, Koloniestrasse 120:sta.

Käytin myös hyvän aikaa kulkien kaupungin katuja ja puistoteitä, sekä talsin jalkani kipeiksi museoissa. 

Berliinin ilmapiiri on suomalaiselle aika rento, kaupungissa asunutta ystävääni lainatakseni: ”Kaikki tuntuu mahdolliselta.”

tucholsky str cafe

Sisustukseltaan rosoisiksi jätetyt baarit ovat kotoisia ja halvempia, ruokapaikoista ei ole pulaa ja joka kulmassa tuntuu olevan joku kiva, vihreä terassi. Omasta mielestäni yksi Berliinin hyviä puolia on myös kiihkottomampi suhde alkoholiin. Viikonloppuisin lapset ja aikuiset, myös lapsettomat aikuiset viettävat aikaa puistoissa ja kahviloissa. Aikuisia nähty leikkipuistoissa oluen kanssa. Kukaan ei soittanut poliisia, kukaan ei ollut humalassa, lapset eivät vaikuttaneet kärsivän tilanteesta. Lapset potkivat palloa puistokahvilan tuntumassa, kukaan ei valittanut. En todellakaan väitä etteikö alkoholiongelmaisia näkyisi Berliinin idyllissäkin, mutta pidän todella paljon tästä kulttuurista että eri-ikäiset viettävät aikaa yhdessä eikä oluen juominen ole jotain niin vaarallista että sille pitäisi varata erikseen karsinat.

Saksassa maksetaan useimmiten juomaa ostaessa pullo- tai lasipantti (baareissakin), niinpä toukokuisessa Karneval Der Kulturen juhlassakin voi ostaa juoman, kävellä sen lasinsa kanssa mihin haluaa, kuuntelemaan bändiä, katsomaan kadulla kulkevaa paraatia, nurmikolle istuksimaan ja sitten palauttaa lasinsa panttia vastaan kun on valmis. Ei kiireessä horittuja juomia koska pitää päästä siirtymään, ei muovituoppisilpun peittämää maata. 

streetart hinterhof

Katutaidetta Rosenthaler Strassen sisäpihoilla.

Sunnuntaisessa Mauerparkissa musisoidaan, jongloorataan, syödään kojuista ostettuja herkkuja ja juodaan olutta, herkkumehuja ja -limuja tai minttuteetä. Lapsille on pomppulinnaa, nuoralla kävelyä ja puujalkoja kokeiltavaksi. Sunnuntaisin Mauerparkissa voi myös tehdä kirppislöytöjä, vaatteita, astioita, huonekaluja, you name it… Tai tutkia koruseppien ja vaatemaakareiden pöytiä, hinnat ovat edelleen Suomea edullisemmat, etenkin pikkumerkkien vaatteissa.

Berliinin hintataso on vuosien saatossa noussut kovasti, mutta vielä siellä syö ja juo halvalla kun vain poistuu kauemmas keskeisiltä turistipaikoilta. Turistikohteissa, museokahvilat, eläintarhan kahvila ym. hinnat ovat jo aivan Suomi-tasoa, budjettimatkailijalle eväät laukkuun siis. Ruokakaupassa selviää yhä halvemmalla ja tottahan se ilahduttaa että lähikaupasta voi hakea iltakymmeneltä pullon hyvää viiniä kolmella eurolla tai kukkakaupasta ostaa mahtavan kimpun 10-20 eurolla. Toki tilanne olisi aivan eri jos pitäisi pärjätä vaikka paikallisilla palvelualan palkoilla, Saksassa on paljon osa-aikatöitä joiden tuloilla on vaikeaa tulla toimeen. Etenkin kun asuntojen hinnat ovat turistien ja maahanmuuton takia jatkuvasti nousseet.

Kaikki paikalliset eivät olekaan rajattoman innoissaan turisteista ja toukokuun alussa Berliinissä astui voimaan laki joka kieltää yksityisiä vuokraamasta asuntoja vierailijoille ellei itse asu samassa huoneistossa tai saa erityislupaa vuokraamiseen.

streetart

Berliinissä liikkuminen on helppoa, kiitos tiheän U- ja S-bahnien sekä bussien verkoston. Tai sitten voi vuokrata pyörän ja viilettää sillä. Itse en pyörää vuokrannut kun piti ehtiä katselemaan kulkiessa ympärilleen mutta polkupyörävuokraamoita on paljon. Paikalliset painavat pyörillään tuhatta ja sataa autojen seassa, isoillakin kaduilla. Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – lattemuki tai olutpullo, lasinen tietenkin, toisessa kädessä. Kypäriä on alkanut näkyä lapsilla, aikuisilla se on yhä harvinaisuus. Vaikka kaupunki on suuri ja autoja paljon, vaikuttaa pyöräily muuten melko turvalliselta, autoilijat lienevät siihen suuren pyöräilijämäärän takia tottuneita, eikä täällä tunnu olevan tarvetta suhtautua pyöräilijöihin vihamielisesti ja esim. ohitella kosketusetäisyydeltä, kuten Suomessa usein käy jos uskaltautuu autojen sekaan.

Berliini on valtavan kokoinen eikä sen kartoittamiseen ihan muutamakaan reissu riitä, uudestaan olisi päästävä. Jos tulee inspiraatiota etsimään tai opintoretkelle voi katunäkymien lisäksi uppoutua Berliinin pakahduttavaan museotarjontaan. 

Jo keskustassa sijaitsevalla  Museuminselin keskittymällä tai Kulturforumin museoissa lähellä Potsdamer Platzia voisi viettää useamman päivän.

Gemäldegaleriessa on vanhaa eurooppalaista maalaustaidetta sali salin jälkeen. Jos mielessä on tietyt teokset jotka haluaa nähdä kannattaa niiden sijainti tsekata etukäteen, koska saleja ja maalauksia on todella uuvuttava määrä!

Kunstgewerbemuseumissa on esillä  taidekäsityötä varhaiskeskiajalta nykypäivään, vanhoja kirkkoesineitä, huonekaluja, kulta- ja hopeaesineitä, posliinia ja vanhoja pukuja ja kenkiä.

kengat

Kupferstickhkabinetin kokoelmiin kuuluu yli 520 000 painotyötä, 2 000 painolaattaa ja  80 000 akvarellia. Valonarasta kokoelmasta on esillä kerrallaan vain pieni osa, mutta tietyn teoksen pääsee näkemään jos siitä sopii etukäteen.

Vanhaa egyptiläistä taidetta oli käyntiaikaani esillä Neues Museumissa, Museuminselillä. Kävin siellä hahmoja suunnittelevan Kukan kanssa ja ihailtavia hahmojahan siellä riitti. Uskomattoman taidokkaasti tyylitellyt ihmis- ja eläinpäiset hahmot kirvoittivat meistä huokauksia. Niiden äärellä surimme käsityöläistaitojen katoamista, pohtien kuinka vanhoiksi sen aikaiset ihmiset edes mahtoivat elää, ja silti tehdä niin hienoja töitä. Millaista olisikaan kasvaa katkeamattomaan käsityöläistraditioon?

Tunsimme syvää kunnioitusta tuhansia vuosia sitten eläneitä taiteilijoita, käsityöläisiä ja kirjureita kohtaan. Papyruksille ruokokynällä täsmällisiin riveihin piirretyt pienen pienet hieroglyfit saivat minut lupaamaan ahkeraa harjoittelua tussiterän käytössä. Hedelmällisen Niilin alueen maanviljelystä esittävät kuvat voinee laskea sarjakuviksi? 

Kokoelman helmi, Nefertitin pää veistos on sijoitettu omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä jatkuvan vartioinnin alle. Kiersimme sitä haltioituneina kuin kissat kuumaa puuroa. Se on todella uskomattoman kaunis, voimakas, tyyni ja rauhallinen. Päähineen sinessä kimaltaa hienonnettu vuorikristalli. Silmäni laajenivat kauhusta kun havahduin huoneen reunalla olevan toisen veistoksen ja JOKU KOSKEE SIIHEN! Apua, kohta tullee hälytys, ehdin miettiä, ennen kuin tajusin että SIIHEN SAA KOSKEA. Veistos on sokeille ja muillekin tunnusteltavaksi. Olimme lähes ekstaasissa, pääsimme sittenkin hivelemään Nefertitin kaunista kaulalinjaa, poskipäitä, leuan muotoja! Vietimmekin tässä puuhassa hyvän tovin.

soitinmuseo

Musiikkihistoriasta kiinnostuneen tai muotojen piirtämistä kaipaavan kannattaa tehdä retki Soitinmuseoon jossa on järjettömän hienoja soittimia, uskomattomia käsityöläistaitojen tuloksia puuleikkauksineen ja koristemaalauksineen nekin.

Esillä on myös muutama varsin esihistoriallinen syntetisaattori ja valtava Hammond.

Ollakseen suurkaupunki Berliinissä on myös kiitettävästi vihreyttä. Silmiään ja sieluaan voi lepuuttaa esimerkiksi valtavassa Tiergartenin puistossa jossa kanavat risteilevät vehreyden keskellä. Ja vanhat hautausmaat tarjoavat aina hyvän rauhoittumispaikan kaupungin kohinasta.

tiergarten

Berliini on suurelta osin tasamaalla, mutta Kreuzbergista löytyy kukkulalle rakennettu ihana Viktoriapark, tunnelmallinen ”pikku”puisto suojaisine soppineen ja vesiaiheineen.

Residenssin läheltäkin löytyy mukava lenkkireitti vehreän kanavan varresta. (Koloniestrassea oikealle, Soldinerstrassea oikealle kunnes tulet kanavan kohdalle.) Kanavan varrella on myös useita leikkipuistoja ja vastarannalle voi kuikuilla idyllisiin siirtolapuutarhoihin.

lenkilla

Berliini vaikuttaakin olevan leikkipuistojen luvattu kaupunki, puistoja tuntuu olevan vähän väliä ja ne ovat toinen toistaan villimmän näköisiä, laivoja, torneja, puumajoja. Meillä pitäisi kai olla samat direktiivit käytössä, mutta epäilen ettei Suomessa tälläisiä puistorakennelmia saisi hyväksyttyä. Huhu kertoo Kollwitzstrassella olevan puisto johon lapset pääsevät vain ilman omaa aikuista, kokeilemaan ohjattuina tulentekoa ja porakoneen käyttöä. Jep.

Vaikka koirat kai nykyään pitäisi pitää Berliinissä hihnassa, vaeltaa suurin osa koirista edelleen vapaina ihmisensä kanssa. Koirien sielunelämää tuntemattomalle jäi yhä arvoitukseksi miten on mahdollista että koirat siellä kulkevat vapaina enkä silti nähnyt yhtään koiratappelua eikä yksikään koira yrittänyt lähestyä minua, kun Suomessa hihnassa kulkevat koirat rähisevät useinkin toisilleen ja pyrkivät tekemään tuttavuutta mistä en aina ole kovin innoissani kun en tunne koiraa.

koirat

Joitain suosituksia

Auguststrassella ja Linienstrassella on paljon gallerioita, tsek.

Auguststrasse 68:sta löytyy me Collectors Room jossa on 28.8.2016 asti esillä Cindy Shermanin (New York) upeita ja kammottavia valokuvia, suosittelen, mutten lapsille. Samassa osoitteessa on esillä myös Olbricht Collectionin Wunderkammer eli Kuriositeettien kabinetti kamaa. Wunderkammerit olivat 1800-luvun villitys missä esiteltiin kaikkea eksoottista ja ihmismieltä kiehtovaa. Kuivattu krokotiili, mursun pääkallo, monia pääkallo – ja luurankoaiheita, kutistettu pää, kaikki tämä löytyy ja vähän muutakin.

wunderkammer

Sarjakuvakauppa bei Renate Tucholskystrasse 32:ssa (Auguststrassen tuntumassa), kiinnostava valikoima sarjakuvia, kortteja, silkkipainoprinttejä.

Bei Renaten vieressä, tai lieneekö samaa liikettä on myös mainio hauskasti sisustettu kahvila, jossa voi nauttia viiniä, ruokaa, kahvia, kakkuja vaikka tyynyillä lojuen ja katsella vaihtuvia näyttelyitä. Hyvä tunnelma!

Oranienburger Strasse on mukava katu kävellä, tutkia putiikkeja, gallerioita ja kahviloita. Erikoissuositus Klassenfeind Gallerylle (Oranienburger Str. 22) joka on perustettu myymään muutaman Tachelesin taiteilijakeskittymässä työskennelleen taiteilijan töitä. Itse ihastuin, kollaasitaidetta kun teen, näytteillä olleisiin Tim Roeloffin kollaasitöihin. 

Oranienburger Strassella(kin) kannattaa kurkata rohkeasti myös sisäpihoille, höfeille, sillä niiden suojista löytyy usein kahviloita, gallerioita, lisää putiikkeja ja ihan vain viheriöiviä levähdyspaikkoja, joskus bonuksena suihkulähteen solinakin.

Esimerkiksi Oranienburger Str. 27:stä löytyy mm. BonBon Macherei, tuoksuaan levittävä makeispaja, tadzikistanilainen teehuone, Galerie Art Cru, voittoa tuottamaton galleria joka esittelee traumatisoituneiden, kehitysvammaisten tai muuten ei-niin-helppoa-elämänpolkua kulkeneiden ihmisten töitä, tarkoituksena voimauttaa ihmisiä ja esitellä ja myydä heidän taidettaan.

hackescheshof

Yksi suosikkipaikkojani on myös Hackesches Höf, vanhoihin juutalaiskortteleihin tehty ostoskeskus. Ostoksia en juuri tehnyt mutta paikassa on kiva vaellella ja ihastella tunnelmaa. Hackesches Höf on sisäpihojen sokkelo, talot on päällystetty keraamisilla laatoilla ja sisäpihoilla on vihreää ja suihkulähteitä, tietenkin. Hackesches Höfin uumenista löytyy myös toisen maailmansodan pommituksista vahingoittumattomana säilynyt Chamaleon-teatteri jossa kävin katsomassa aivan mahtavaa nykysirkusta. The Roots -esitys oli Prahasta tulleen nykysirkusryhmän, Cirk La Putykan taidonnäyte.

Berliinissä riittää keikkoja, konsertteja, teatteria ym. joka päivälle, vaikeus on vain valita minne menisi! Bands in town -sivustoa selatessa muutaman päivän ajalle ilmoitettuja esityksiä/keikkoja on kymmeniä ja kymmeniä. Lippuja isommille keikoille, teatteriin ym. saa Heckticketistä, Zoologischer Bahnhofin vierestä ja toki netistäkin jos saksaksi luonnistuu.

hinterhof portaat

Rosenthaler Strasse 39:n (Hackesches Höfin korttelissa) kohdalla kannattaa kulkea rohkeasti perimmäiselle Hinter Hofille, sisäpihalle asti. Sieltä löytyy mainio, raffisti sisustettu baari Eschschloraque, jossa osuin näkemään SÄESTETYN LIVEANIMAATION ensiesityksen. Kesti hyvä aikaa ennen kuin edes tajusin että taikuus tapahtuu juuri siinä hetkessä, valmiiksi leikatuilla pahvi/tikkuhahmoilla ja taustoilla.

Samalta sisäpihalta löysin myös – viimeisenä iltana, 10 minuuttia ennen paikan sulkemista : ( – todella kiinnostavan oloisen sarjakuvakaupan jota en siis juuri ehtinyt tutkia… Mutta näyttävät setit kiinnostavan oloista sarjakuvaa, pääosin saksaksi tietysti, upeita, villejä ja värikkäitä silkkipainotöitä, levyjä jne.

Tiloissa toimi myös galleria, esillä oli …hmm… varsin kokeellista taidetta vaahtomuovin paloista, videonauhasta ym. Ja niitä päräyttäviä silkkipainoprinttejä.

Kastanienallee Prenzlauer Bergissä on myös kiva katu, siltä löytyy mm. kebab/falafelmesta Babel, jossa itämainen musiikki raikaa ja kukat tuoksuvat yhtä päihdyttävästi. Perjantai-illaksi paikan kundit kylvivät mustille kimaltaville pöydille ruusun terälehtiä ja vähän jalkakäytävällekin.

babel kukat

Aika paljon tuohon kahteen viikkoon siis ehti, mutta vielä jäi vaikka mitä taas näkemättäkin. Seuraavien reissujen listalla on edelleen Botanischer Garten –kasvitieteellinen puutarha, Potsdam, Schloss Charlottenburg… ainakin.

Kiitos Berliini, kiitos Särö, kiitos Suomen sarjakuvaseura ry!

Lisäys heinäkuussa 2016: kuulimme, että Berliinin residenssi joutuu valitettavasti lopettamaan toimintansa Berliinin uusien, asuntojen käyttöä koskevien lakia takia. Airbnb-asuntoja ja hintojen nousua estävät säädökset eivät tee poikkeusta kulttuurityön kohdalla. Uusia aikoja ei siis enää tule, aiemmin tiedotetusta poiketen.

piirros 1