Minä olen Charlie herätti keskustelua

Tämän vuoden tammikuussa, Charlie Hebdon toimituksessa sattuneen surullisenkuuluisan väkivallanteon jälkeen, monet suomalaiset sarjakuvantekijät reagoivat tapahtuneeseen tarttumalla kynään ja piirtäen tuntemuksiaan. Suomen sarjakuvaseura kokosi syntyneet sarjakuvat ja pilapiirrokset yhteen ja tuotti niistä pienimuotoisen Minä olen Charlie -muistonäyttelyn, jonka oli tarkoitus olla esillä Arabianrannan kirjastossa ja kunnioittaa edesmenneiden kollegoiden muistoa. 

TimoKokkilacharlie

Kuva: Timo Kokkila

Näyttely kuitenkin suljettiin ennenaikaisesti, melko nopeasti sen avauduttua, Kööpenhaminassa sattuneen verisen terroriteon vuoksi. Tämän jälkeen muistonäyttely siirtyi Kirjasto 10:n Lasipalatsiin, jossa se ei ehtinyt olla esillä edes yhtä vuorokautta. Teokset siirrettiin varastoon tilojen omistajan määräyksestä, turvallisuusuhkaan vetoamisen vuoksi. 

Suomalainen media innostui näyttelyn ajankohtaisesta aiheesta ja pian Minä olen Charlie -näyttelystä ja sen kohtalosta uutisoitiin ahkerasti – välillä oikeilla tiedoilla, välillä väärillä. Usein tyylinä tuntui olevan ennemmin liioittelu kuin varsinainen keskustelun herättäminen näyttelyn tarkoituksesta. 

charlie-hebdo-nayttely-2web

Taiteen rooli ja sen tarve tämän hetkisessä yhteiskunnassamme on nimenomaan keskustelun herättämisessä ja moninaisten, myös eriävien mielipiteiden esille tuomisessa. Taiteen ymmärtäminen ja sen lukutaito ovat verrattavissa vaikkapa medialukutaitoon, jossa syvempien tarkoitusten ja kontekstien ymmärtäminen löytyvät usein pintaa syvemmältä ja voivat tarkoittaa muuta, kuin mitä ensinäkemältä luulee. Esimerkiksi kuvien lukemisessa on lopputulkinta aina subjektiivinen katsojan mielessä syntyvä ratkaisu, joka voi olla jotain muuta kuin tekijän alkuperäinen tarkoitus. 

charlie-hebdo-nayttely-web

Näyttely on tähän mennessä ollut esillä Kallion kirjastossa sekä pienempänä, vain suomalaiset piirrokset kattavana versiona Helsingin vasemmiston vaalitoimistolla sekä Tampere Kuplii -festivaalilla.

On surullista, jos länsimaisessa demokratiassa ei voida keskustella uskontojen ilmiöistä ja varjoilmiöistä, kuten vaikkapa terrorismista ilman, että mielipiteet tuomitaan jumalanpilkkana. Vaaralliseksi tilanne menee, jos keskustelu tyrehdytetään, ennen kuin se on kunnolla edes on alkanut, väkivallanteoilla tai niillä uhkaamisella.   

Charlie Hebdo -lehti toi ja tuo esille pitkälle vietyjä ja erittäin kärkkäitä mielipiteitä, jotka eivät edusta koko länsimaisen väestön mielipiteitä, aivan kuten islamin varjolla tehtyjen terroristien toimet eivät edusta koko maailman muslimiväestön (mielipiteitä tai) oikeustajua. Osapuolten tekojen tarkoitusperien erot nostavat kuitenkin esiin varsinaisen kysymyksen koko tapahtumaketjun takaa; onko länsimaisen demokratian sanan- ja ajattelunvapausarvoja, joita olemme valmiita puolustamaan? 

charliekollaasi

Teksti: Anna Paukku Cruz. Tekstiä varten on haastateltu Sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtajaa Kalle Hakkolaa.
Valokuvat: Aino Sutinen
Minä olen Charlie -muistonäyttelyn tulevasta aikataulusta tiedotetaan jatkossa, ja sitä voi kysellä esille eri paikkoihin. 

Tags: näyttely