Haastattelussa Saksan sarjakuvaseura

Syyskuun alussa järjestetyt Helsingin sarjakuvafestivaalit keräsi tänä vuonna yli 25 000 kävijää Lasipalatsin aukiolle ja ympäri keskustaa sijaitseviin näyttelyihin. Teemamaana oli Saksa. Suomi taas on kunniavieras lokakuussa Frankfurtin kirjamessuilla. Kirjamessut Frankfurtissa on kirjallisuusalan suurimpia ja tärkeimpiä tapahtumia ja mahdollisuus suomalaiselle sarjakuvalle esittäytyä suurelle, kansainväliselle yleisölle. Suomalaisen sarjakuvakentän omalaatuisuudesta, saksalaisen sarjakuvan yleisestä asemasta ja Saksan sarjakuvaseuran (Deutscher Comicverein) perustamisesta ja tavoitteista kertovat seuran puheenjohtajat Jens Meinrenken ja Stefan Neuhaus.

saksalaiset-festareilla.jpg

Saksalaista edustusta Helsingin sarjakuvafestivaaleilla syyskuussa. 

Saksan sarjakuvaseuran perustamisesta

Sarjakuvaseura perustettiin syyskuussa 2013. Perustamiseen johti sarjakuvan liian vähäinen tunnustus julkisuudessa. Samalla kun muut taiteenlajit, kuten elokuva, kirjallisuus tai teatteri, ovat itsestään selviä osia saksalaista kulttuurikenttää, ei sarjakuva ole samalla tavalla vakiintunut maassa.

Sarjakuvaseuran tavoitteet

Tärkein tavoite on perustaa saksalainen Sarjakuvainstituutti, jonka on tarkoitus olla sarjakuvan kompetenssikeskus jossa on mm. arkisto, julkinen kirjasto, tiloja piirtämistyöpajoille ja tieteellisiä esitelmiä. Etenkin Suomen sarjakuvaseura ja Sarjakuvakeskus Helsingissä ovat suuria esikuvia meille. Tämän takia vierailu Helsingin sarjakuvafestivaaleilla on hyvä tilaisuus ottaa selvää paikan päällä ja oppia suomalaisista kokemuksista.

Sarjakuvamanifestista

Aloite manifestiin lähti Berliinin kansainvälisiltä kirjallisuusfestivaaleilta (Internationales Literaturfestival Berlin). Festivaaleilla järjestetään Sarjakuvaromaani-päivä (Graphic-Novel-Day), jonka tarkoituksena on esitellä saksalaisia ja kansainvälisiä sarjakuvataiteilijoita. Manifestin ovat allekirjoittaneet lukuisat sarjakuvapiirtäjät, kustantajat ja muita henkilöitä taiteen, kulttuurin ja koulutuksen puolelta ja siinä vaaditaan parempaa sarjakuvataiteen tukea Saksassa. Tämän lisäksi manifesti tukee myös Sarjakuvaseuran keskeistä päämäärää eli Sarjakuvainstituutin perustamista.

Sarjakuvainstituutista

Sarjakuvainstituutilla pyritään tukemaan sarjakuvantekijöitä, kaikkia alalla työskenteleviä ja heidän parempaa verkostoitumistaan.Tosin Saksassa on jo olemassa yksittäisiä aloitteita ja tapahtumia (esim. Hampurin, Münchenin ja Erlangenin sarjakuvafestivaalit sekä paikallisia instituutioita kuten sarjakuvakirjasto Renate Berliinissä), mutta puuttuu yksi yhteinen keskus, joka auttaisi näitä projekteja verkostoitumaan tai tarjoaisi yhden tapaamispaikan piirtäjille ja helpottaisi Euroopan-laajuisten yhteyksien solmimista. Tärkeätä meille on tukea sarjakuvatoimintaa Saksan ulkopuolellakin kansainvälisellä ja tietenkin eurooppalaisella tasolla.

erlangen-main-venue.jpg

Erlangen Comic-Salon -festivaalilta kesäkuulta 2014. 

Tukimahdollisuuksista Saksassa

Kuten jo aiemmin mainittu, sarjakuvia ei tunnusteta Saksassa itsenäisenä kulttuuri- ja taidemuotona. Verrattuna sarjakuvakansoihin, kuten Ranskaan, Belgiaan, Yhdysvaltoihin tai Japaniin, on Saksassa vielä paljon kiinniotettavaa. Tämä pätee myös tukimahdollisuuksiin: vuosittain jaetaan noin 1000 kirjallisuustukea ja -palkintoa, mutta vain pieni osa niistä tukee sarjakuvaa ja nämä ovat kehittyneet vasta viime aikoina.

Vastuualue on yksi ongelma, joka johtaa juurensa Saksan liittovaltiorakenteesta. On olemassa vain vähän koko valtiolle päteviä tukiohjelmia. Suurin osa toimii osavaltioiden tasolla. Esimerkistä tästä on elokuvatuki tai vapaan taidekentän tukeminen kaupungeissa, kuten Berliinissä. Täältä puuttuu tasa-arvoinen sarjakuvatuki, johon tarvittaisiin paljon vähemmän rahaa kuin esimerkiksi elokuvatukeen.

Sarjakuvan asemasta Saksassa

Yleisesti katsoen julkinen kiinnostus sarjakuvia kohtaan on huomattavasti kasvamassa: sarjakuvista keskustellaan kulttuurisivuilla, niitä ilmestyy lehdissä ja sarjakuvat ovat tieteellisen tutkimuksen kohteena. Sarjakuvanäyttelyitä ja -lukutilaisuuksia järjestetään ja niitä käytetään työkaluina kouluissa. Aikuisten sarjakuvalukijoiden lisäksi erityisesti manga on suosittua nuorten kesken ja tätä skeneä leimaa oma-aloitteisuus.

manga-leipzig-buchmesse

Mangaosastoa Leipzigin kirjamessuilla keväällä 2014.

Kuitenkin yleinen tunnustus on vielä liian vähäinen, mikä näkyy uusien tuotantojen pienissä painosmäärissä. Verrattuna kirjallisuuteen ja kuvataiteeseen sarjakuvat samastetaan näköjään yhä liialti humoristiseen ja helposti kulutettavaan viihteeseen. Näin katsoen problemaattinen on myös meidän sarjakuville käyttämämme nimi Graphic Novel (sarjakuvaromaani). Ilmaisu varmistaa, että kirjakaupatkin suostuvat tarjoamaan “kunnollisia sarjakuvia”, mutta samalla se johtaa siihen, että nämä erotetaan liian tiukasti sarjakuvan eri muodoista, jotka ovat laadullisesti yhtä korkeatasoisia.

Nykyinen sarjakuvatuotanto ei erityisesti eroa kansainvälisestä skenestä. Meistä vaikuttaa, että saksankieliset tuotannot löytävät yhä enemmän kustantajia ulkomailtakin. Tämä ei päde pelkästään alan konkareihin vaan myös nuoreen taiteilijasukupolveen. Meiltä ilmestyy vähän omia supersankaritarinoita, mutta taiteellisesti ja sisällöllisesti innovatiiviset tarinat ovat kyllä samalla tasolla kuten ulkomaalaiset tuotannotkin.

comic atlas coverSuomalaisesta sarjakuvasta ja kansainvälisestä yhteistyöstä

Olemme yllättyneitä siitä, miten niin pienessä maassa kuin Suomessa voi olla niin elävä ja luova sarjakuvakenttä. Marko Turunen, Amanda Vähämäki, Ville Tietäväinen ja Tommi Musturi ovat vain osa niistä uusista nimistä, joihin Saksassa ollaan tutustuttu näyttelyissä Berliinissä, Erlangenissa tai Saarbrückenissä. Sen lisäksi Kalle Hakkolan ja Sascha Hommerin toimittama Comic Atlas Finnland on hyvä esimerkki siitä, miten kansainvälisen yhteistyön kautta voidaan vahvistaa molempien maiden sarjakuvaskeneä. Vaikka meiltä vielä puuttuu suora vertailumahdollisuus suomalaiseen sarjakuvaskeneen, olemme saaneet sen käsityksen, että tällaisten projektien sekä Helsingin ja Erlangenin sarjakuvafestivaalien kautta molemminpuolinen tuntemus kasvaa.

Sarjakuvamanifesti luettavana saksaksi, englanniksi ja ranskaksi täällä.

Teksti: Irene Dimitropoulos

Valokuvat järjestyksessä: Jussi Pakkanen, Mika Lietzén, Aino Sutinen

Tags: kansainväliset